sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Aluekenttäkatsastusten kakkospäivä maastoesteillä

Sunnuntaiaamuna kello soi pian kuuden jälkeen. Luvassa aluekatsastusten toinen päivä: maastoesteitä. Aamu oli vähän turhankin raikas ja mittari näytti asteen verran pakkasta. Kaikissa vekottimissa kesäkumit alla. Osasin kuitenkin ajaa liukastelematta.

Hemppa ei ollut ehtinyt ulkoilemaan vaan löytyi ulkokarsinasta. Hokkien ähräys ja suitsia vaille varustus. Hemppa tiesi selvästi että ollaan menossa kun oli tavallista hermostuneempi ja hyörivämpi. Ei tykännyt takasuojista taas yhtään ja heilutteli takasiaan jo karsinassa. Matkan aikana kuului jokunen takapotku. Äänikomennot eivät suuremmin vaikuttaneet.

Ehdin kävellä ja vähän hölkötellä alle. Ohje oli verkata taas askellajit läpi. Hemppa pikkuisen katseli esteitä muttei loikkinut omiaan. Oikeassa laukassa askel venyi ihan itsestään. Vasen ei ollut yhtä reipasta. En kovin usutellut.

Kuulas aamu lakeuksilla.

Meitä oli samat 3 ratsukkoa kuin eilenkin. Hommat aloitettiin kisaradan alusta. Vasemmassa kierroksessa kasikympin ykköseste kolmesti. Ei tuijottelua. Hypyt sujuvasti mutta kanttasi sisäpohjetta päin. Vaihtuikohan laukkakin jossain välissä vääräksi.

Seuraavaksi risutettu kasikympin kakkoseste oikeassa kierroksessa. Tultiin vähän hitaasti ja tuli työläs hyppy. Hemppa vähän poukkoili perään. Open ohje oli että kantapäät alas ja korjaa eteen. Seuraava hyppy ei ollut sen parempi. Yritin itse ajatella eteen mutta Hempan pukitellessa olisi pitänyt ajatella jotain muuta, sillä menetin tasapainoni ja kellahdin oikealle alas. Hemppa pysähtyi lähes niille jalansijoilleen syömään. Sangen nopeasti kuski loikkasi pystyyn kun tajusi että varaohjia ei vieläkään ole mukana ja humma on pää maassa.

Nopeus on valttia tässä näkymässä.


Ei ehtinyt tulla vahinkoja eikä ratsussakaan ollut tosiaan pyydystettävää. Kapusin esteen päältä takaisin kyytiin ja olin heti valmis jatkamaan. Märkä nurmikko vain liukastutti kengänpohjat ja jalustimet rupesivat lipsumaan pois jaloista.

Seuraavallakin kerralla taisi tulla pukkia esteen jälkeen. Pää ylös. Tultiin vielä kerran. Se meni ehkä paremmin.

Tultiinkohan sitten pikkukierros. Renkaat (90-luokan kakkoseste), mökki (80-luokan kolmonen), takaisin toinen mökki (90-luokan kolmoseste) ja renkaat toisesta suunnasta. Ponnistuspaikat olivat vähän missä sattuu mutta yli mentiin. Alkuun taisi tulla töpöhyppyjä. Kolmannelle leiskauttikin kaukaa ja kengät helisivät (tarkistin tehtävän jälkeen että olivat paikoillaan). Viimeinenkin yli. Tulikohan vieläkin jossain välissä pukkeja.

Seuraava kierros oli pidempi. Aloitettiin 90-luokan nelosella eli pölkkyesteellä. Siitä perään rengassarja, laavusta ohi ja 90-luokan 3 viimeistä estettä eli äsken hypätyt ja lopuksi vielä Sinikaarre.

Aloituksessa Hemppa poukkoili jotain omiaan ja otettiin vielä yksi valmisteluvoltti. Eka este taisi mennä ihan ok. Laukka vaihtui vasta ravin kautta. Sarjalle pikkuaskeleella sisään ja taas tuli väliin 4 askelta. Kiersin laavun sisäpuolelta ja meinasi tulla tiukka reitti seuraavalle. Hyvin Hemppa kuitenkin lukittui ja hyppäsi. Rupesi myös kiihdyttelemään eteen. Ponnistuspaikoista ei taidettu olla ihan yksimielisiä ja vikalle lähti kaukaa. Itselläni taisi jalka heilahtaa hypyssä taakse, sillä hypyn jälkeen kun paino tuli takaisin vasemmalle jalustimelle niin jalustin putosikin alta. Luulin että hajosi. Hemppa ei onneksi loikkinut mitään pahempaa (jos mitään) ja pysyin kyydissä. Käynnissä totesin että mikään ei hajonnut vaan koko jalustinremmi irtosi kiinnityskoukustaan. Pysyi silti matkassa jalkaani vasten eikä pudonnut. Kurjempi juttu jos tällaista kävisi kisoissa!

Seuraavaksi mentiin veden läpi ravissa molempiin suuntiin. Vaikka siihen paistoi pahasti aurinko niin Hemppa ei empinyt yhtään. Helppo nakki.

Seuraavaksi haudalle. Pelkäsin taas pukkiloikkia. Sai käydä näyttämässä mutta yhä jätin sen tekemättä. Kuvittelin että oltaisiin ongelmissa vasta hypyn jälkeen mutta Hemppa vetikin liinat kiinni eikä hypännyt. Kunnolla jalkaa, käski ope. Sellainen jalankäyttö että tulee joku reaktio! Sitten lyhyellä tiellä uusi lähestyminen ja aktiivisesti ennen estettä. Tukasta kiinni ja mentiin yli. Laskeutumisvaiheessa taisin silti vetää vahingossa suusta mutta nyt Hemppa ei suuttunut. Hypättiin perään kentältä risu, laukattiin veden läpi ja käsky tuli jatkaa heti perään isommalle haudalle. Siitä mentiin empimättä yli eikä taaskaan tullut pukkeja perään!

Pelkäsin jo että lopetettiin mutta tultiin vielä yksi radanpätkä. Tultiinkohan 3 itselleni uutta kasikympin estettä. Muuten sujui ihan hyvin mutta nyt kiellettiin haudalle toiseen suuntaan. Isompi hauta heti alkuun. Tukkiokserit sujuivat ihan asiallisesti ja kisoissa monelle ongelmia aiheuttanut Hööks-laavu myös kerralla yli. Tosin vauhti hidastui pahasti. Muttei yhtään pukkia! Nyt rupesi pikkuhiljaa löytymään rytmiä. Kuski sai eniten huutia siitä ettei ratsu mene jalasta eteen. Sekä kantapäiden alhaalla pysymisestä. Oikein aiheellista! Homma helpottui hirmuisesti kun Hemppa lopetti pukittelun.

Loppuraveissa Hemppa sujui hyvin eteen ja vasemmassa kierroksessa lopetti ohjien nykimisen! Eli riittävä työntö takaa auttaa siihen. Harmillisesti oikea kierros ei ollut ihan nykimätön vaikka toki huimasti alkua parempi sekin.

Sanoisin että suoritettiin aika omalla tasollamme. Kivaa oli ettei tullut juuri kieltoja. Harmillista alkutunnin pukit ja maastoutuminen. Mutta oikeastaan suurempi harmi oli alkutunnin epätasainen meno. Laukka oli vajaata ja ponnistuspaikat missä sattuu.

Ope kommentoi että kiva hevonen. Itse aluevalmennuksista tai jatkosta ei ollut mitään puhetta ja itselläni löi pää niin tyhjää etten muistanut kysyä. Eikä lopulta jäänyt oikein aikaa puhua omistakaan tavotteista (kasikymppiä kunnes ruusuke) kun seuraava ryhmä jo aloitti.

Eipä sitten muuta kuin Hemppa varusteista, loimi niskaan, humma kyytiin ja takaisin tallille. Lämpömittari näytti jo vähän plusasteita. Paluumatkalla kyytiläinen oli tavalliseen tapaansa hipihiljaa. Kotipihalla oli koulukisat menossa ja jäätiin nyt sitten niistä karkeloista. Lonkkaa vähän kolotti ja väsytti. Hemppa pääsi laitumelle syömään ja unohti minut saman tien.

Ongelmia:
ei mennyt jalasta eteen
pukitteli alkutunnista
kuski kävi kertaalleen nurmella
alkutunnin meno oli aika epätasaista ja paikat missä sattuu
jalustin irtosi remmeineen hypyssä
kaksi kieltoa haudoille
kuskin kantapäät eivät pysyneet tarpeeksi hyvin alhaalla

Parannusta:
kivan vähän kieltoja
välillä imi itse eteen
loppua kohti meno parani
ei mitään suurempia ongelmia

GoPro-kooste:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora