tiistai 10. syyskuuta 2019

Keskittyminen huipussaan

Tiistai-iltapäivänä töissä rupesi tuntumaan kipeältä ja nosti vähän lämpöä. En tietenkään ollut liian kipeä tallille. Pohdin ettei kuitenkaan ole kovin rankkaa.

Ratsukseni sain taas Sakun. Nyt syksyllä Saku on mennyt yhden tunnin alle jollain pitkäjalalla ja taas säädin jalustimia viitisen reikää lyhemmiksi. Mentiin pihalle ja lämmintä oli lähes parikymmentä (ja minä pakkasin toppaliivin mukaan). Nyt valot laitettiin päälle jo ennen tunnin alkua. Ratsukoita oli tunnilla tänään 3. Kenttä oli vesisateiden jäljiltä reunoilta niin märkä että osa kentästä oli rajattu pois käytöstä.

Tänään ope aloitti kyselemällä että mitkäs meidän aiheet olikaan. Osasin vastata: puolipidätteet, asettaminen ja taivuttaminen. Jatkokysymys oli että mitä haetaan/mihin tähdätään. Siihen vastaukseni oli että rentoon hevoseen. Ope kaipasi tarkennuksia. Meniköhän se jotenkin niin että hyvällä ratsastuksella jumppaamme hevosta, kehitämme sitä ja parannamme sen ratsastuksellisia ominaisuuksia. Jotain tuohon suuntaan.

Hommat aloitettiin tänään käyntiväistöillä. Tehtävänä ei ollut itse väistö vaan apuihin reagointi ja nopeus. Yritin saada itseäni vähän nopeammaksi. Saku väisti hyvin ja asetuksetkin löytyivät. Perä meinasi lähteä edeltä jos en ollut tarkkana mutta ope ei päässyt sanomaan.

Muuten oltiin taas keskiympyrällä, tehtiin pidätteitä ja taivutettiin. Sekä mentiin välillä uraa pitkin ja tehtiin voltteja. Pimeä laski aika pian niskaan. Kiva oli että tänään ei pahemmin karteltu kulmia. Sisäänliiraukset tapahtuivat open edessä. Sen päädyn kulmiin tehtävät voltit olivat jännittyneimmät mutta sinnikkäästi vain ratsastin ja tein parhaani.

Laukkoja otettiin jo suht alkutunnista. Kavereilla oli ongelmia, joten laukkasin itse kierrostolkulla sillä aikaa. Se oli vähän rankahkoa. Ravissa mentiin keventäen sangen pitkään ja kun lopulta tuli käsky istua alas niin vetosin selkääni ja kevensin koko tunnin. Siitä huolimatta Saku tuli sangen kivasti kuulolle. Hetkittäin kuvittelin että kaikki on jo hyvin enkä saisi mitään parannettua. Mutta tajusin toki että Saku voisi olla yleensä pykälän pyöreämmällä niskalla (siitä tuli pari kertaa sanomista) ja kulkea rauhallisemmassa tahdissa (siitäkin sanottiin tänään) tai aktiivisemmin eteen (tätä en tainnut tänään kuulla). Yritin sitten vähän metsästää show-ravia.

Tänään pidettiin poikkeuksellisesti välikäynnit. Niiden jälkeen huomasin toisen open katsovan tuntiamme ja meinasin mennä hetkeksi puihin. Suorituspaineita! Onneksi unohdin pian koko jutun ja keskityin omaan tekemiseeni sekä Sakuun.

Laukkoja tehtiin lopputunnista vähän lisää. Yhä vain vasen kierros sekä ravissa että laukassa oli kiireisempi ja vähän vyöryvämpi. Parani kuitenkin. Oikea laukka oli taas ihan näppärä.

Omasta mielestäni suoritimme taas ihan perussiististi. Ei mitään superhohdokkaita onnistumisia muttei toisaalta tunarointiakaan. Tulin onnelliseksi. Päivän paras onnistuminen oli Sakun keskittyminen minuun. Onneksi päivän positiivisia riitti tänään tuo yksi. Muuten en ollut enää lopputunnista sitä mieltä että tämä on kevyttä. Tämä meni täällä viiden rankimman joukkoon. Toki rankka on edelleen väärä sana. Ehkä puolikuntoisuus aiheutti osansa rankkuudesta?

Heppoja pihattoon viedessä valot olivat jo sammuneet ja piha pimeä. Onneksi tiesi minne on menossa. Näki ihan riittävän hyvin.

Ongelmia:
opepääty oli jännin paikka kentästä
en uskaltanut istua harjoitusravissa selkäni takia

Parannusta:
Saku kuunteli ja keskittyi tänään hyvin
suht tasaista menoa
ei ollut ötököitä
ei tuijoteltu pahemmin mitään
monesti olin korjaamassa samaa asiaa kuin mistä ope sanoi eli tiesin mikä on pielessä
selkäni sattui (vähän) vasta autossa tunnin jälkeen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora