Lauantaina lähdin Hempan kanssa maastoon. Kyytihaasteiden takia jo aamupäivästä. Humma oli menossa klo 13 tunnille, joten ehdin hyvin sitä ennen. Keli oli kaunis ja aurinkoinen. Lämmintä jotain +14°C pintaan ehkä. Pitkähihainen ja kevyt takki.
Hemppa piti taas käydä noukkimassa pihatosta. Katseli sen näköisenä että tulisinko muttei kuitenkaan tullut. Hinkutin oikein huolella puhtaaksi. Nyt ei taas irronnut karvaa. Hassusti menee sykleissä.
Maastoon mentiin tänään keskenämme eikä Hemppa kyseenalaistanut yhtään. Ei hidastelua eikä kiemurtelua. Suunta kankaille. Etukäteissuunnitelmani koski laukansäätelyä ja pohkeista etenemistä. Olin lisäksi katsonut kartasta noin kilometrin suoria, joita oli tarkoitus kellottaa.
Käveltiin ensin tovi. Sitten ympärille tuli joku pörriäinen, jota ravattiin karkuun. Se olikin lenkin ainoa hyöteinen! Alkumatkasta tuli yksi koiranulkoiluttaja vastaan. Toinen harmillisesti laukkapätkällä niin kellotus meni pöperöksi. Hemppa oli taas turkasen vino mutta eteni kuitenkin suht reippaasti. Autotiet olivat kovia, joten yritin pysyä ihan reunassa. Yksi suunnitelma oli myös huolehtia ratsun muodosta maastossa mutta se unohtui äkkiä.
Mentiin kankaille yläpolkua. Metsä oli täynnä autoja ja ihmisiä. Lastenrattaita ja irtokoiria. Sienestäjiä kuulemma. Näin kyllä valtavasti puolukoitakin. Kun hiljaisia suoria urkeni niin laukattiin pätkiä. Välillä yritin muka mennä raviakin mutta omaan tapaamme lähinnä käveltiin tai laukattiin. Nyt skarppasin ja laukkasin myös pieniä alamäkiä. Vaikkei tuolla pahemmin mäkiä olekaan. Juurakot menin suosiolla ravissa, ei tehnyt mieli kuperkeikkailla.
Päädyttiin suoraan minimaastiksille ja loikittiin ne samoilla tulilla. Paikat ok-. Ei ylimääräisiä loikkia. Niitä ennen Hemppa tosin tuijotteli halkopinoja ja otti vähän väistöaskelia. Itse tuijottelin mittariani enkä ollut ihan skarppina pitämässä komentoa. Selkäni ei tykännyt äkkiliikkeistä. Ei onneksi kovin pahoja tai suuria.
Oltiin kävelemässä jo takaisin kohti tallia kun oli mennyt n. 35 minuuttia. Hetken arvoin mitä tehdään ja vaihdettiin pari kertaa suuntaa. Päädyin kuitenkin laukkaamaan Pikkaralantietä/Haukka-ahontietäkin. Summassa noin kilometri. Tässä oli vielä oleellisempaa pysyä laidassa. Nyt Hemppa vähän tuijotteli ja eteneminen oli epätasaisempaa. Gps näytti taas 28 km/h pintaan kun ehdin kurkkia.
Sitten takaisin metsään. Käynnissä tukkipinoissa ei ollut mitään tuijotettavaa. Kivasti ei tänään pahemmin tuijotettu metsässä olevia autojakaan. Suunnittelin kaikenlaista mutta lopulta vain käveltiin tovi. Hemppa ehdotti metsäilyä, minä suosittelin väyliä. Lopulta puolihuolimattomasti jossain vaiheessa annoin totaalisen pitkät ohjat ja päätäntävallan Hempalle. Humma suuntasi heti pois polulta, pyöri hetken kanervikossa ja sitten lähti talsimaan tallia kohti. Minä pohdin olevani ohjatulla seightseeingilla.
Kun tultiin ojasta ylös autotielle Hemppa hypähti raville. Annoin ravata ilman tuntumaa puolipitkällä ohjalla. Ravasi alamäenkin. Sitten piti ottaa käyntiin autojen takia. Loppumatkan Hemppa pysyi käynnissä ja käveli erittäin tolkusti takaisin tallille. Pohdin että olisiko kulkenut yhtä nätisti ilman minuakin. Olisi mennyt suoraan talliin sisään mutta pysäytin ulos. Hetki piti taas muistutella että kuuluu seistä paikallaan kunnes tulee lupa liikkua.
Välissä Hemppa sai juodakseen ja hinkutin vatsanalusta puhtaammaksi hikipaakuista. Sitten Hempalla jatkuivat hommat tunnilla. Oli oikein asiallisesti. Vähän hidas ja vino muttei mitään taisteluita.
Ongelmia:
kuskin selkä ei ollut ihan priima
laukassa pieniä sivusäikkyjä tukkipinoista
vähän hätkähti traktorin ja kuorma-auton kohdalla
oli aika vino
Parannusta:
huippukeli
Hemppa oli oikein kiltisti
ei ötököitä
lähti jalasta eteen
ei tuijoteltu autoja metsässä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora