Sunnuntaina pääsin Hempan kanssa päivän viimeiselle estetunnille eli seiskalta. +2°C ja tihutti. Ehti pimetä. Käytiin peltolenkki alkuverkaksi. Menosuoralla oli niin paljon lunta että mentiin se kokonaan käynnissä. Takasuora oli parhaassa kunnossa ja ohjeiden mukaan ei lähdetty edes yrittämään tien vierustaa. Takasuora mentiin ravilla. Hempalla ei ollut kiirettä mutta eteni kuitenkin itse. Kulmaan tullut puupino oli todella epäilyttävä mutta päästiin siitä kuitenkin ohi. Takaisinpäin ei ollut yhtään niin pelottava. Ja kun tien vieressä käännyttiin jälkimmäisen kerran kohti tallia niin ehdotti nätisti laukkaa. Hidastin äänellä, joten jarrutusmatka venähti. Paluusuora taas käynnissä.
Kenttä oli sen verran sohjona että pidettiin puomi-kavalettitunti. Meidän tunnillamme oli 3 ratsukkoa kun yksi puuttui.
Ensin tultiin ravissa radan poikki puomi ja kavaletti. Linjan jälkeen Hemppa oli aina kaatumassa vasemmalle. Meno oli vähän pitkää ja löysää jo tässä. Päädyissä oli kavaletit miniasennoissa ja tultiin niistäkin yli. Sain vähän korjattua suoruutta. Yhä vain monesti en edes huomannut että Hemppa oli mutkalla.
Verkkalaukoissa tultiin uran sisäpuolella ja suoristeltiin. Oikeassa laukassa oli aika mutkalla enkä taaskaan huomannut. Ope kuvasi tästä pätkiä:
Vasemmassa oli suorempana mutta laukkasi huonommin. Oikea takanen oli laiskana. Ja jos vauhti hiipui niin tuli kiemuraa. Sain vähän heräteltyä eteen. Enemmän taisin tarvita herättelyä itse että sain vaikutettua riittävästi.
Tultiin myös linjaa radan poikki laukkoja vaihtaen. Vasemmasta oikeaan vaihtui melko hyvin. Toiseen suuntaan ei muistaakseni kertaakaan. Vaikka yritin taas vaikka mitä. Nokkaa vasemmalle sain vain vasemmasta ohjasta vetämällä. Ei hyvä. Unohdin edelliskerran ajatuksen siitä että ensin käännetään kaula vasemmalle ja ennen hyppyä höllätään. Tarvitaan yhä vain enemmän suoristusharjoittelua.
Sitten tultiin minikavalettijumppalinjaa. Kaarre oli vähän liukas, joten ruvettiin tulemaan kaarteet ravissa. Vähän enemmän laukkaa eteen. Anna enemmän ohjaa. Tästä en päässyt ihan selvyyteen että paljonko olisi ollut hyvä. Molempiin suuntiin nousi ainakin kertaalleen väärä kohti tehtävää. Vasemmassa kierroksessa vipsahti useammin matkan varrella oikeaksi vaikkei pitänyt. Oikeassa pysyi myötäisenä. Yritin keskittyä siihen että tullaan keskeltä yli. Joten ratsun suoruuteen ei riittänyt enää aivokapasiteettia. Eikä aina osuttu ensimmäiselle kunnolla. Perusvirheitä ja jotenkin veltostutti etten saanut korjattua. Joka toinen kavaleteista nousi vähän korkeammaksi (50 cm pintaan) ja tunnin aikana keilattiin ne kaikki vuorotellen alas.
Toisella pitkällä sivulla herättelin laukassa eteen ja yritin skarpata että nousisi aina myötälaukka.
Loppuraveissa tultiin vielä puomia ja kavalettia radan poikki. Siitä jatkettiin tiukoilla kaarilla seuraaville minikavaleteille. Tajusin lopulta vaihtaa kevennyksen jo ennen ensimmäistä puomia radan poikki tultaessa. Kääntäminen helpottui kovasti. Ensin Hemppa yritti vyöryä ravissa mutta pian kuunteli istunnan pidätteet hyvin. Oikealle kääntyminen parani huimasti alkutunnista eikä yrittänyt enää koukata vasemman kautta. Vasemmalle sen sijaan vähän kaatui lapa edellä eikä taipunut kunnolla sisäpohkeen ympäri. Parani, muttei tullut erityisen huikeaa.
Kun valitin opelle että mielestäni ratsastin tänään poikkeuksellisen huonosti niin lohdutti etten koskaan ratsasta huonosti. Täsmensin sitten että paljon huonommin kuin mihin oltaisiin pystytty.
Hemppa kostui sen verran että sai jäädä talliin kuivattelemaan. Muut olivat taas supernopeita ja minun hommakseni jäi valojen sammutus.
Ongelmia:
pitkä ja löysä ratsu
laukkasi mutkalla, muutenkin vino
pudotteli kavaletteja
tuntui siltä että ratsastin huonosti
Parannusta:
ei pukkeja eikä kieltoja
vasen laukka oli suorempaa
suoruus parani loppua kohti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora