Pelto testattiin liian liukkaaksi, joten mentiin kentälle. Hilima ensin vetohommiin ja lautailija perään. Minä siivosin pohjaa kaatumiskelpoisemmaksi.
 |
| ©Hannakaisa Holmi |
Sain seuraavan vuoron vedettävänä. Lainasukset kinttuihin ja menoksi. Ihanasti vakaampaa kuin minisuksilla mutten ollut kovin hyvä kääntymään. Aloitettiin ihan rauhassa käynnissä. Ravissa tuntui jo hurjalta kun päädyissä vauhti kiihtyi ja tuntui että linkoan lyhyen sivun ympäri. Pari kertaa aita meinasi tulla aika lähelle. Ja sitten sama laukassa. Hetkittäin mukavaa, välillä aika hurjaa. Yksi pyllähdys kun jatkoin tangentin suuntaan. Enkä meinannut päästä siitä itse pystyyn.
 |
| ©Hannakaisa Holmi |
Toiseen suuntaan myös kaikki askellajit ja melko pian hiihtäjä hyytyi. Reilu 12 minuuttia jaksoin. 1,6 km, huiput 23 km/h.
 |
| ©Hannakaisa Holmi |
Seuraavaksi valjaisiin päätyi Masa ja perään pulkka. Nyt lunta oli enemmän kuin vuosi sitten, joten pulkkailukin vaati vähän osaamista. Lopulta minäkin pääsin hetkeksi pulkan kyytiin. Muksahteluksihan tämäkin meni. Mutta sain toivomani laukkapätkänkin.
 |
| ©Hannakaisa Holmi |
Oli oikein hauskaa. Kumpikaan hepoista ei välittänyt valjaista tai perässätulijoista mitään. Itsellenikin tämä oli yllättävän kevyttä. Nyt otti lähinnä sääriin ja pohkeisiin. Minareista kun jumittivat keskikroppa ja reidet. Kotimatkalla aurinkokin rupesi paistamaan.
Ongelmia:
kertaalleen suksilla pyllähdys
pulkalla useampi muksahdus
pelto ei ollut käyttökunnossa
Parannusta:
oli hauskaa ja sopivan jännää
Hiihtokooste:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora