Tähtäsin paikalle kisojen alkuun. Ihan siihen en ehtinyt ja 60-luokan (kolmannen luokan) ensimmäinen verkka oli menossa. Oli kuitenkin kerrankin hyvää aikaa opetella rata, katsella pikkuluokkien suorituksia ja rupatella tuttujen kanssa. Pikkuluokkien radoissa oli onneksi sama alku kuin lopuissakin eikä ysikymppiin tarvinnut opetella mitään uutta.
 |
| Ratapiirros. Sama rata onneksi molemmissa luokissani. |
Oma radan kävelyni oli jo ennen 70-luokkaa. Joten siitä oli pari tuntia verkkaryhmäni alkuun. Tuisku piti meille taas ohjatun kävelyn. Tällä kertaa ei ollut mitään kovin ihmeellistä tarjolla. Vähän paistoi aurinko sisään mutten huomannut yhdenkään hevosen välittäneen siitä. Huolelliset tiet ja kakkosvaiheessa kasilta nelosen sisäpuolelta ysille. Muutamassa esteessä oli portteja.
Sitten Hempan harjaus ja suojat jalkaan. Siinä meni hetki. Ehdin kuitenkin katsomaan 70-luokan ensimmäisen verkkaryhmän suoritukset. Melko nollaa kaikille eli ei erityisempiä näytettäviä esteitä.
Sitten Tuutti otettiin pihalle eli Hempan piti väistää. Eli samalla Hemppakin sai varusteet niskaan. En viitsinyt pistää sitä yksin takaisin autoon, joten ohjeiden mukaan käveltiin pitkään alle. Käsihevosalue oli kentällä ja se oli ihan jäässä. Totesin etten pysy taluttaen pystyssä ja kapusin ratsaille. Hemppa oli aika unelias. Nuuhki aitoja ja penkkoja. Annoin tutkia. Käppäiltiin rauhassa ympäriinsä. Tunnustelin mennessä jalkojani ja ne pysyivät paremmin aloillaan kuin Assin kanssa.
Aurinko paistoi ja oli hetkittäin tuulista. 40 minuutin jälkeen olin ihan jäässä. Onneksi Anne tuli vapauttamaan minut hetkeksi jotta pääsin vessaan ja talliin lämmittelemään. Ohimennen näin 80-luokassa toiseksi tulleen suorituksenkin.
Me oltiin siis kolmannessa eli viimeisessä verkkaryhmässä. Riemuitsin siitä että kerrankin saadaan täällä maneesissa ryhmäverkka! Kivaa oli myös ettei yleisöä päästetty yläkertaan. Takista en tarjennut luopua kun verkan aika tuli.
Hemppa oli maneesissakin vähän unelias muttei onneksi kovin pahasti tuijotellut mitään. Kävin näyttämässä esteet muttei välittänyt niistä. Ratsastettavuus ei ollut kovin hyvä. Jolkotti nenä pitkällä. Jälkimmäisessä verkassa tuntui vielä huonommin avuilla olevalta. Kääntyi huonosti ja oli mutkalla.
Sain kuitenkin kopisteltua riittävästi hereille. Verkkahyppyjä tultiin sangen maltillinen määrä. Neljästä viiteen, joista ensimmäiset minejä. Paikoissa tai kuskin mukautumisissa taisi olla jo verkassa ongelmia. Herätin laukassa mutta varoin laukkuuttamasta väsyksiin. Pari ylimääräistä kierrosta tuli kun verkkaeste ruuhkautui.
Molemmissa luokissa olin verkkaryhmän toisena. Juuri sopivasti noin. Ehti vähän henkäistä verkan jälkeen muttei ehtinyt kylmettyä. Muistin myös tarpeeksi pitkän käynnistymismatkan. Nyt ei päässyt koko maneesia ympäri ylittämättä lähtölinjaa. Mutta tajusin herättää riittävästi. Ympyrä päätyyn, eteen ja kiinni. Raipalla piti vähän varmistaa liikettä ennen aloitusta.
Kasikympin radalla Hemppa tuntui loikkivan kaikki esteet jotenkin erikoisvietereillä ja kyydissä oli tänään tavallista hankalampi olla. Ykkösen jälkeen päädyssä ja kakkosen jälkeen toisessakin päädyssä piti vielä kosketella raipalla että liiku. Unohdin autuaasti laskea kaikki askeleet väleistä. Joitakin vääriä laukkoja taisi olla ja jossain välissä pudottelin isoissa hypyissä taas ohjia käsistä, ihan kuten treeneissäkin. Kakkosvaiheen kaarteissa olin vähän huolissani meidän pystyssä pysymisestämme. Kaarteetkin menivät vähän tiukemmiksi kuin ajattelin. Mutta osasin kertoa minne mennään ja Hemppa loikki esteistä puhtaasti yli. Nollilla maalissa. Videolta näyttää vähän työläältä. Ei tyylipisteitä.
80 cm suoritus:
Tämä riitti luokassa kolmanteen sijaan. Kakkoselle jäätiin puolisen sekuntia. Eikä kunniakierroksella tullut ylimääräisiä loikkia!
Sitten taas pihalle odottelemaan. Ysikympissä oltiin toisessa verkkaryhmässä.
 |
| Pihapose. Hempalle tuli jo vähän kuuma. ©Anne |
Nyt en onneksi ehtinyt jäätyä pihalla kävellessä. Vähän uneliasta meinasi taas olla. Lopulta kun päästiin maneesiin niin katolta tippui lumia melko pian jälkeemme oviaukon kohdalle. Onneksi kukaan ei ollut alla, olisi voinut tulla hurjia tilanteita. Sisällä Hemppa ei pahemmin lumien äänistä välittänyt.
Jälkimmäisen verkan menin vielä rauhallisemmin. Hemppa onneksi heräsi itse paremmin. Mutta taisi olla taas salakavalasti pitkänä, sillä jo ensimmäiselle miniesteelle tuli niin kummallinen hyppy etten saanut istuttua siististi mukana. Se piti ottaa uusiksi. 80-kierros jätettiin välistä ja 90-pysty meni nätisti. Okseri hypättiin kasikympissä siististi. Ysikympissä tuli hyvä hyppy mutta takapuomi lähti mukaan. Ei silti lähdetty tulemaan enää uudestaan. Joka kerta okserin jälkeen molemmissa verkoissa taisi olla väärä (oikea) laukka. Nyt meinasi lähteä kiihtymään jo liikaakin okserihypyille. Muuten tosiaan kääntyi vähän heikosti ja tuntui vinolta.
Oman vuoron koittaessa taas herättelyproseduurit ja liikkeelle. Nyt ei tarvinnut patistella. Meno oli edellistä rataa sujuvampaa ja oltiin paremmin yhdessä. Paikat eivät olleet ihan priimaa mutta Hemppa totteli ja hyppäsi lähempää tai kauempaa. Kunnes kutoselle ei enää hypännytkään. Tultiin aavistus lähelle. Ihan hyvin siitä olisi päässyt ponnistamaan porttiokserin yli mutta Hemppa päätti pysähtyä. Samalla tippui koko etuseinä esteestä alas. Jostain syystä en ottanut tästä mitään stressiä tai paniikkia. Joskus vain käy näin. Käveltiin hetki kun estettä korjattiin. Sitten parilla ympyrällä käynnistys ja nyt aavistuksen pidemmässä laukassa yli. Kaarre seuraavalle vähän sisään valuen mutta seiskakin puhtaasti. Käänsin kasista ohi jo ennen kuin tuli vihellys. Jos olisin odottanut vihellystä niin en olisi ehtinyt enää olla hyppäämättä sitä.
90-ratamme. Anne videoi molemmat suorituksemme.
Olin tähän kuitenkin edellistä rataa tyytyväisempi. Tasaisempi, sujuvampi ja vaivattomampi. Hemppa eteni paremmin ja itse olin paremmin mukana hypyissä. Hempan kanssa on vaan niin mukava tehdä kaikkea! On se ihana!
Hempan päivän jännittävin kohta tuli kun jälkimmäisen radan jälkeen avattiin nosto-ovi ulos. Onneksi tästä huikattiin etukäteisvaroitus. Luulin että olimme turvallisen matkan päässä mutta silti se laukaisi Hempassa pienen pakoreaktion. Sain tilanteen hetkessä haltuun eikä ehtinyt ottaa kuin ehkä yhden laukka-askeleen. Sitten töpötettiin jännittynyttä käyntiä turvallisemmille vesille. Ja kun ovi hiljeni niin Hemppakin rauhoittui. Aiemmat ovien aukomiset ja sulkemiset oltiin näemmä turvallisen etäisyyden päässä.
Sitten taas Hempalle loimi niskaan. Hummat siniselle. Varusteiden purku ja lastaus. Ei tarvinnut käydä tallin kautta, joten pääsin suoraan kotiin. Vähän pohdin että olisiko pitänyt jäädä talkoilemaan mutta olin niin kylmissäni ja nälkäinen että päädyin poistumaan.
Seuraavana yönä Aasia tupsautti maailmaan yllätysvarsan. Samalla Tupusta tuli mummo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora