Lauantaimaasto

Lauantaina tallilla kävi tietokatkos ja Hemppa meni kaksi tuntia alle ennen kuin ehdin tallille. Mutta kuulemma niin kevyitä ettei haittaa meidän suunnitelmiamme eli maastoon vaan. Seuraksi taas Hilima. Tarkoitus oli ottaa maaston jälkeen vielä pari hyppyä mutta lopulta tuntui siltä että Hemppa oli päivän hommansa jo tehnyt.

Ennen kuin päästiin lähtemään niin Hemppa sai puuttuvan etukengän jalkaan. Ilman hokkeja olisi ollut vähän huono mennä.

Keli taisi olla vähän plussalla. Paistoi aurinko ja tuuli. Hetken arpomisen jälkeen päätettiin lähteä Tiitonsaaren reittiä kohti ns. väärään suuntaan. Kumpikaan hummista ei ollut erityisen innokas ja alkumatka mentiin madellen. Minua vain nauratti kun tavallisesti innokkaat maastoratsumme hyytyivät 3 km/h vauhdissa. Kyllä ne siitä sitten heräsivät.

Mentiin käynnissä lähes risteykseen asti. Minimaalinen ravipätkä isolla tiellä. Sitten ravia Tiitonsaarentiellä. Maa rupesi pilkottamaan lumen alta. Isoja, teräviä kiviä. Rupeaa talvireittien lenkkeilyt olemaan kohta tässä.

Laukkasuorat olivat melko jäässä. Hokkien pito oli hyvä, joten hyytyneen ravin (11 km/h) jälkeen mentiin hyytynyttä laukkaa (14 km/h). Nyt halusin mennä pukkikohdat käynnissä. Hiliman askel rupesi venymään, Hemppa tuntui uppoavan pahemmin pinnan läpi eikä pitänyt kiirettä. Ojassa ei tosiaan ollut mitään pelottavaa ja mentiin yli. Tämä oli itselleni toinen talviylitys ikinä. Paikallisopas oli todennut että siitä voi mennä aina yli. Jaa.

Ravia ja vähän käyntiä pellon risteykseen. Matkalla ukkometso lennähti metsästä tien yli. Hepat eivät onneksi välittäneet. Jatkettiin suoraan kohti Reiniä ja haaveilin sulista teistä. Ensimmäistä pätkää ei oltu edes aurattu. Ei ollut oikein laukkapohjia, joten jatkettiin suoraan kohti Viskaalia. Viime talven laukkasuora oli peloteltu Viskaalin rakennustyömaalla. Tie oli sula mutta vieressä aidat ja lepattavat muovit jännittivät Hemppaa. Mennessä pysyttiin laukassa, takaisinpäin löytyi jo kelpo reipasvauhtinen laukka, huiput tässä 27,7 km/h. Päädyssä käännyttiin takaisinpäin kun en halunnut lähteä Viskaalille asti radan yli. Lopulta lenkistä tuli kuitenkin pidempi meidän tavallamme.

Sitten oikealle metsän halki. Pellolla otettiin ravia. Hemppa pompahti itsekseen laukkaan, taisi vähän jotain kompastua, hermostui siitä ja heitti yhden lennokkaan pukin. Sain laukan alas eikä enempiä pukkeja matkalla tullut. Ennen seuraavaa laukkapätkää rupesi tarjoamaan ravia jo hyvissä ajoin. Saatiin mennä edeltä ja meni ihan nätisti ja kiihdyttelemättä, alle 22 km/h. Tosin jarrutusmatka vähän venyi.

Autotie oli sangen hyvä, joten kontin jälkeen jatkettiin laukalla. Irtosi ihan reipasta vauhtia ja reissun huiput 33,6 km/h tuli tässä. Välissä tie meni jäätikölle ja olisin halunnut vähän ripeämmän hidastuksen. Mutta lopulta lyhensi laukkaa niin nätisti että jatkettiin laukassa vähän pidemmälle, viimeisen talon luo ennen Isolaa. Loput ravilla. Ja kun tuntui että Hemppaa joutui nyt vähän himmailemaan niin käytiin vielä Hangaksentiellä laukkalenkki.

Ensimmäinen suora oli ravikunnossa, joten piti mennä kaivinkonemutkasta ohi. Ensimmäinen laukkasuora oli ihan hyvä ja pääosin sula. Odotin vähän reippaampaa menoa mutta olikin aika rauhallinen. Nyt halusin ensin oikean laukan ja vasemman kotiinpäin. Hemppa nosti molemmat väärin. Korjasin ravin kautta muttei onnistunut ihan hetkessä. Eikä säntäillyt paluulaukallakaan. 33,5 km/h. En hoputtanut. Ja kamala viima.

Siitä sitten ravilla ja käynnillä takaisin. Vielä meidät olisi huolittu kentälle mutta eiköhän tämä riittänyt. Hemppa oli kaulasta vähän hikinen ja ryntäistä vähän rajamailla että vaahtosiko. Vaikkei tosiaan mitään revittelyjä tehty.

Lopulta olin selässä 1 h 48 min. 16,31 km keskinopeudella 9,1 km/h. Tästä tuli siis pari pykälää tavallista rankempi päivä Hempalle. Melko tarkkaan vuoden takainen lenkki oli 222. kertani Hempan selässä, tämä oli 310.

Ongelmia:
alkuun molemmat ratsut matelivat
pohjat olivat jo aika jäisiä
yksi pukki
takana tulevalle aika rapaisaa

Parannusta:
ojan ylitys oli helppo nakki
osa teistä oli sulia