sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Luottavaista menoa toisena päivänä maastoesteillä

Sunnuntaina pääsin ensimmäiseen hyppyporukkaan. Seuraksi kaksi suokkia. Yöllä oli käynyt pakkasella ja aamullakin oli vielä vilakkaa. Välikausihanskat olisivat voineet olla hyvä vaihtoehto maneesiin. Varpaita välillä vähän viilensi mutta pärjäsin hyvin.

Tänään Rellu ei ollut niin taipuisa ja tasainen kuin eilen. Alkuverkassa otin useasti takaisin käyntiin parantelemaan muotoa. Muuten oli tolkku itsensä. Alkulaukkojen lomassa loikittiin ympyrällä ensin minitukkia kolmesti. Ihan ok. Sitten pikkurisua. Ekalla kerralla ei ollut painetta kohti ohjaa ja askel ei osunut. Kivan vakaasti pysyn nykyään näissä hassummissa hypyissä kuitenkin kyydissä. Kaksi seuraavaa hyppyä tulivat paljon paremmin kun sain ajatuksen takaa eteen.

Sitten taidettiin tulla ensin coffin eli pysty, vesi ja pysty. Ensimmäisellä kerralla korkeus oli mini, toisella pieni. Ekalla tultiin vähän kovaa mutta taisi ehtiä nostaa jalkansa. Toinen vähän hallitummin.

Tämän jälkeen loikittiin taas muutaman esteen pätkiä. Sisälsivät myös eilen hyppäämättä jääneet punaisen risun ja tukkiokserin. Sekä täksi päiväksi rakennetut kulman ja portin. Rellu meni empimättä kaiken. Omassa ratsastuksessani huomasi taas pientä huononemaa esteiden noustessa. Punaiselle risulle tuli sakkokierros, joka meni aavistuksen paremmin. Nauroin yleisölle että nämä ovat niitä meidän huonoja hyppyjämme. Edelleen siis kuitenkin suht sujuvasti yli vaikka lähelle tultiinkin. Kantapäitä piti miettiä alemmas ja välillä vähän tasapainottaa puolipidätteillä. Ei ollut vielä takapuolituntumaa siitä että koska laukka on levinnyt liikaa. Luontaisesti humma oli kuitenkin aika ryhdikäs.

Lopuksi tultiin vielä 10 hypyn rata: sianselkä, lävistäjällä huilu ja okseri, toisella lävistäjällä pieni ja iso risu, tukkikasa, kulma, lävistäjällä iso ja pieni risu ja lopuksi coffin (a, b, c).

Alku meni ihan hyvin. Sitten rupesin kai tuijottelemaan liikaa isoja esteitä ja säätämään liikaa. Ison risun jälkeen meni epätasaiseksi. Tukkikasa ihan juuresta. Kulma taas lennokkaan kaukaa. Loppu taisi mennä vähän paremmin muttei niin tasaisesti kuin olisin halunnut. Coffinillekin taisi tulla vähän ahdasta.

Perään saatiin sakkokierroksella tukkikasa. Tasainen rytmi ja sopivan kokoinen puolipidäte. Oikein mallikelpoisesti yli ja se riitti. Ope sanoi että jäi 5 % himo tehdä meidän kanssa vielä jotain. Ymmärsin hyvin mutta oltiin kuitenkin molemmat sitä mieltä että tähän on hyvä lopettaa. Eniten ehkä helpottaisi että saisin säännöllisesti tarpeeksi isoja esteitä eteeni, jotten lamaantuisi niistä yhtään.

Luulin näitä isoiksi mutta kun katselin niin portti ja kulma olivat 85 cm. Muut samaa suuruusluokkaa. Punainen iso risu saattoi olla vähän enemmän. Myöhemmin kuulin että yksittäisenä on tuttarin este ja tehtävän osana (kuten tässä meillä) helpon tasoinen. Pakko oli uskoa.

Rellu oli aivan huippu lainaratsu. Ihanan kuuliainen ja suoraviivainen. Tosin kun innostui esteitä kohti niin perä heitti sivulle ja kun yritin suoristaa raiteilleen niin vaihteli laukkoja. Ei silti empinyt yhtään. Edes silloin kun tein huonoja päätöksiä. Muistin kehua kun teki hyvin.

Loppuraveissa oli hyvä muttei ihan yhtä hyvä kuin eilen. Kyselin jo omistajalta että mitä pitää tehdä että pääsen toistekin.

Ongelmia:
perän kiemurtelu ja laukkojen vaihtelu lähestymisissä
pyynnöstä laukka ei vaihtunut ihan joka kerta
viimeisellä radalla kuski rupesi säätämään paikkoja liikaa
isommat esteet aiheuttivat kuskille vähän jäätymisiä

Parannusta:
nyt en jännittänyt etukäteen yhtään vaan lähdin luottavaisin mielin tunnille
Rellu ei katsellut esteitä, empimättä kaikista yli
säätyi hyvin
flunssa haittasi ratsastustani yllättävän vähän
oli kivaa!

Päivän hyppyjä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora