Esteitä vaihtelevalla vauhdilla ja vaihdoilla

Maanantaina töiden jälkeen väsytti ja keli oli syksyinen tihkuinen +4°C. Ei olisi huvittanut lähteä tallille vaikka luvassa oli estetunti. Osasyynä varmaan muistikuvat edelliskerran hankaluuksista.

Assi oli kiltti hoitaa. Maneesissa oli mennessä 5 muuta hevosta mutta aika äkkiä kaikkosivat ja jäätiin keskenämme. Alkuverkassa Assi oli tahmea. Olisin halunnut edetä nelosvaihteella ja sain vain kakkosen silmään. Ensimmäinen siirtymä käynnistä raviin oli sekin työläs. Yritin olla puskematta. Keventelin hiljaa ja välillä ehdottelin että josko liikuttaisiin vähän enemmän. Lopulta laukkailin ympäri maneesia ja yritin usuttaa lisää vauhtia. Onnistui ainakin sen verran että osasi tehdä tyhjennyksen vauhdissa enkä edes huomannut! Se on paljon se! Raipasta tuli pukki. Pukista putosi ohjat oikeasta kädestä. En silti hämmentynyt. Kun vihdoin kertaalleen vähän spurttasi kulmasta niin palkitsin välikäynneillä. Niissä liikkui ihanan hyvin itse eteen.

Haaveilin että olisi pitänyt toivoa aiheeksi suoruutta. Mutta sitä lähdettiin tekemäänkin. Pituushalkaisijalle tuli puomeja, päätyihin yksittäiset ja keskelle 3. Ensin kevyessä ravissa. Ensimmäisen puomin yli, väliin voltti vanhaan suuntaan, keskimmäiset puomit ja niiden jälkeen voltti tulevaan suuntaan, viimeinen puomi ja päädystä suunnan vaihto. Tätä jokunen kierros ravissa. Meni yllättävän tasaisesti mutta vähän häiritsi tunne että mentiin nyt jo täysiä. Yritin olla patistelematta ja hiljaa mutta tuntui siltä että vauhdissa on säätövaraa vain hitaampaan suuntaan.

Sitten jätettiin ensimmäinen puomi ja voltti pois. Tultiin ravissa suoraan kolmelle puomille eli lyhennettiin ratsastusalaa päädystä. Jälkimmäisellä voltilla harjoitusravi ja laukannosto. Laukkaa päädyn ympäri ja pitkän sivun puolessa välissä takaisin raviin. Tätä jokunen kierros.

Ensimmäinen laukannosto meinasi olla jumahdus. Tänään kokeilin ajatuksen kanssa open vinkkejä että vain kertaräimäys raipalla. Ja sehän auttoi! Pikkuhipsauksesta ei tapahtunut mitään ja refleksini kahdesta napautuksesta tosiaan tavallaan rankaisi siitä jos ensimmäisestä lähti jo eteen.

Tämän jälkeen taisi keskelle tulla ristikko ja viimeinen puomi nousta kavaletiksi. En muista tultiinko pelkkää näitä kahta vai koko linjaa heti. Lopulta kuitenkin oli kavaletti, 17 metriä, ristikko, n. 20 metriä ja kavaletti. Ensin vain soljuttiin ne oikeassa laukassa yli. 5 ja 6 laukkaa oikein tasaisesti. Vähän jopa yllätyin sillä odotin jälkimmäiseen väliin seitsemää. Taidettiin tulla pelkkää suoraa linjaa jokunen kerta molemmista suunnista. Ehkä.

Sitten näistä lisättiin tehtävä. Oikeassa sisään ja linjan jälkeen oikealle, lävistäjäpystyllä vaihto. Sitten vasemmasta tehtävälle, päädystä vasemmalle ja toisella lävistäjäpystyllä vaihto. Ensimmäinen kierros mentiin pikkukorkeuksilla ja sujui käsittämättömän hyvin! Tasaisesti ja sujuvasti ja molemmat vaihdot! Riemuitsin että superhyvin ja että voitaisiin lopettaa tähän. Taputin Assin tietysti myös hyväksi.

Mutta opella oli muita suunnitelmia ja vähän nosti esteitä. Ristikosta tuli okseri. Jälkimmäisestä välistä piti jättää yksi askel pois. Assista meinasi loppua bensa. Silti päästiin pääosin 5 + 5 askelta. Vasen laukka kuljetti pidemmälle, joten siinä sai ensimmäisessä välissä pidättää enemmän. Tultiinkohan tämä kahdesti. Jossain välissä jälkimmäiseen väliin sujahti ylimääräinen askel enkä malttanut ottaa käyntiin ja kuunnella jatko-ohjeita. Mutta eipä se lähtenyt hyvin menemään siltikään ja lävistäjäesteen jälkeen piti ottaa ajatustenkasaustauko kun lähti vain huononemaan ja sekosin ohjeissa.

Kun Assia hoputti (piti oikeasti ratsastaa eteen) jälkimmäiseen väliin viidellä niin menosta tuli etupainoista. Sitten ope huuteli kohottamaan keulaa, joka hidasti entisestään. Menosta tuli kiemurampaa ja huonommin hallittavaa. En tykännyt. Saatiin me lopulta suoritettua toinenkin kierros loppuun mutta oli vähän työntämistä ja puskemista. Tosin en huomannut työntäväni kohti estettä. Vaikuta mahdollisimman vähän ja käytä kertaraippa. Se auttoi parhaiten. En muista tuliko vaihtoja. Tyytyväiseksi en kuitenkaan tullut vaikka viimeinen kierros olikin kelvollinen.

Sainpa lopuksi vielä ripityksen siitäkin että pitäisi aina jatkaa kun ei kesken esterataakaan voi ruveta kävelemään ja ottamaan uudestaan. Mielestäni olin ihan väärä kohde tuolle. Pikemminkin ongelmani on se, että menen aina, vaikka treeneissä kannattaisi välillä ottaa niitä aikalisiä ja laittaa asiat vaikka ympyrällä kuntoon. Olisin ollut paljon onnellisempi jos oltaisiin lopetettu hyvän pikkukierroksen jälkeen.

Assille tuli ihan kuuma eikä loppuverkan aikana ehtinyt kuivua. Ravissa oli kuitenkin suht tasainen. Pohdin että otinko taas ravia liikaa pois ja kun ratsastin eteen että menikö liian kiireiseksi tai etupainoiseksi.

Ongelmia:
alkuun oli todella hidas
alkuverkassa pukitti raipasta ja pudotin oikean ohjan kädestä (en silti hämmentynyt vaan jatkoin)
kertaalleen retkuin okserihypyssä
meni etupainoiseksi kun jätettiin askel pois jälkimmäisestä välistä
hidastui isommilla esteillä

Parannusta:
onneksi ei tehty mitään tiukkoja käännöksiä
kääntyi suht hyvin
ei kakkajumeja
pikkukierros meni todella hyvin
vaihdot löytyivät tänään hyvin