Vaikeita kaarteita

Torstaina oli taas estepäivä Assin kanssa. Nyt mennessä oli jo pilkkopimeää. Keli pilvinen +10 pintaan. Humma oli hierottu pari päivää aiemmin, joten toivottiin vähän kevyempää. Pidettiin sitten puomipäivä. Arvasin ihan oikein ettei ope malta pitää niitä pelkkinä puomeina ja tuli kavaletteja joukkoon.

Karsinassa annoin Assin olla taas irti. Pari kertaa tökki oven auki ja useamman kerran piti pyytää peruuttamaan pois oviaukolta. Sujui kuitenkin helpommin ja ripeämmin kuin aiemmin.

Maneesissa Assi oli alkuun taas käynnissä hidas. Ravissa sama juttu alkuun. Verkkailin niin rauhassa että tehtiin puoliohjatusti laukat. Vain uraa pitkin molempiin suuntiin. Ei yhtä pahaa tappelua nostoista kuin yleensä mutta muutaman yrityksen vaati että laukka löytyi. Nyt taidettiin jo tässä vaiheessa jäädä keskenämme maneesiin.

Ensimmäisenä tehtävänä tultiin kahdeksikolla kolmen ravipuomin yli radan poikki. Molemmissa kierroksissa Assi valui puomeilla vasemmalle. Kun lähdettiin vasemmalle niin ei ollut niin paha. Mutta oikealle lähtiessä meni huojumiseksi. Vetosuunta tuntui olevan vasempaan ja joka toisella askeleella mentiin oikealle ja joka toisella vasemmalle. Ei hyvä. Takajalat mukaan, aktiivista menoa mutta ei kiireistä.

Välissä taidettiin vain laukata soikiolla. Ope kaipasi vähän napakampaa tuntumaa, en oikein osannut. Jalasta eteen, joka askel pitää ratsastaa. Kerroin myöhemmin että ollaan koulutunneilla harjoiteltu juuri päinvastaista. Kun ope vähän suhisi takana niin löytyi parempi kaasu. Luontaisesti Assi jäi vähän rauhalliseksi.

Mitään kummempia valmistelutehtäviä ei taidettu tulla vaan lopputunti loikittiin erilaisilla kuviolla  etäisesti ns. kulmissa olleita kavaletteja. Molemmissa päissä oli noin kuuden laukan kaari väliin. Kentän keskellä olevat ravipuomit menivät kasaksi. Alkuun Assi pudotteli laukasta jokusen kerran raville.

Sopiva laukka oli hankala juttu. Samoin sopiva reitti. Herkästi lipsahti seitsemäskin askel ja tästä saatiin useampia sakkokierroksia. Kun Assi tuntui laukkaavan skarpisti keula kevyenä niin olikin liian hidas. Tämän päivän erikoisuutena en meinannut yhtään nähdä paikkoja kavaleteille. Välillä tulivat syliin asti ennen kuin tajusin että läheltä vai kaukaa. Kaarteen jälkimmäiselle näin paikan paremmin. Vasen laukka kuljetti pidemmälle kuin oikea. Vähän valuttiin ulkoreunaan mutta positiivista että tunnin aikana vain yksi väärä laukka.

Assi heräsi pikkuhiljaa liikkeelle. Ei ollut lennokas mutta eteni itse. Ei tarvinnut patistella. Toinen positiivinen asia että kun puomikasan yli tehtiin vaihtoja niin onnistuttiin 100 %, suunnasta riippumatta. Jes! Vähän kyllä ylivarmistelin mutta näemmä se kerrankin auttoi.

Nyt pysyttiin paremmin aikataulussa eikä mennyt koko yötä. Loppuravit Assi aloitti ensin hypähtämällä omin luvin raville. Sitten kiihdytteli alkuun. Sen jälkeen tasoittui taas sangen kivaksi, tahdikkaaksi, tasaiseksi ja taipuisaksi. Tähän olisin voinut ottaa vielä vähän täsmällisempää opetusta.

Odotin tältä tunnilta lempipuuhaani pikkuhinkuttelua. Silti tuntui että jäin ongelmieni kanssa vähän yksin. Ei tullut ahaa-elämyksiä, enemmän hämmennystä. Tahtoisin ratsastaa vielä pykälää hevosmyönteisemmin. Tänään Assia patisteltiin mielestäni taas vähän liikaa. Se ainakin selvisi että kaarreratsastukseen tarvitsee lisää treeniä.

Ongelmia:
kädet tulivat kipeiksi (makasi välillä ohjilla vaikka yritin keventää)
en nähnyt paikkoja kavaleteille
pari kakkahidastusta
pudotti jokusen kerran laukkoja pois
hämmennyin opettajien keskenään erilaisista ohjeista
raipasta tuli yksi pikkupukkivaihto

Parannusta:
vain yksi väärä laukka koko tunnin aikana
lopputunnista laukka nousi käynnistäkin
kaikki vaihdot puomikasalla
lopuksi liikkui patistelematta
loppuraveissa sangen hyvä