Keskiviikkona rupesi tuntumaan entistä enemmän syksyltä. Lämpötila oli +5°C pinnassa ja satoi vettä. Hämärä laski nopeasti.
Assi joutui tänäänkin hoidetuksi sidottuna. Ensin järsi vähän solmua, sitten tönötti aloillaan. Satulointi sujui paljon helpommin näin eikä päässyt jyrsimään seiniä.
Maneesissa oli taas jonkin verran porukkaa kun aloitettiin. Ensin keskiympyrältä volttikahdeksikkoa. Oikeaan kierrokseen ei oikein edennyt eikä taipunut. Tämän lisäksi piti ulkoavuilla vahtia ettei valu seinille. Vasen meni paljon helpommin. Yritin itse olla rennosti mutta ehkä oli jotain takakireyksiä. Assi oli hieman tyytymättömän oloinen eikä yhtään niin rento ja letkeä kuin viimeksi koulutunnilla.
Ravissa eteni yhä vähän hitaasti. Eniten taisi tulla kommenttia että taivuta huolellisemmin. Jostain syystä unohdin taivutuksen heti kun keskityin johonkin muuhun. Päivän ensimmäinen laukannosto taas epäonnistui. Meinasi iskeä tappiomieliala päälle enkä saanut ikäviä ajatuksia työnnettyä pois. Ope oli kuitenkin rauhallinen ja kannustava. Laukassa tehtiin kolmikaarista (autopilotti ehdotti loivaa kiemuraa). Assi piti vastalaukat hyvin mutta kuski ei tuntenut istuinluitaan. Eikä osannut suoristua. Peiliä kohti laukkaaminen paljasti lopulta että oikeassa kierroksessa yläkroppa näyttää olevan enemmän sisällä, lantio vasemmalla. Vasemmassa laukassa istuin keskempänä. Ehkä osasyynä että kaikesta huolimatta vähän varmistelin laukkaa ja yritin pitää oikeaa jalkaa taaempana.
Käytettiin vähän käynnissä istuinluita tunnustellen. Kuski meinasi olla aika puissa. Kovin oli hidasta löytää luita. Oikeahan sieltä yleensä paremmin tuntuu. Välillä ei tunnu kumpikaan.
Alkutunti piti lyhentää ohjia. Kyynärpäät karkailivat kyljistä hyvistä yrityksistä huolimatta. Tehtiin väistöjä ensin käynnissä uralta sisään ja takaisin. Muutama askel isosti sivulle ja jo toiseen suuntaan. Ei erityisen letkeää mutta parani. Ravissa tultiin oven kohdalta keskilinjalle ja väistettiin keskipisteestä pitkän sivun viimeiseen kirjaimeen. Assi ravasi yllättävän hyvin suoraan mutta yhä sitä tuntui kiukuttavan joku.
Väistöissä oli hulppeat erot. Väistö oikealle eli vasemman pohkeen väistö oli työlästä. Uralle pääsy lipesi aina kirjaimen ohi. Toinen suunta oli heittämällä helpompi. Tosin siinä aloitti kuulemma takaosa edellä. Juuri tätä kohtaa en nähnyt peileistä. Kaipasin lopuksi vielä vaikeaa uudestaan ja nyt parani. Kuski oli taas niin aivosolmussa että asetti väärään suuntaan.
Lopuksi vielä jäätiin pääty-ympyrälle ravissa. Yhä Assin elämä tuntui hankalalta. Pidä vatsalihaksilla parempi pito, oli vinkki. Yritin mutten osannut kunnolla. Ope ehdotti käsieni siirtämistä vähän eteenpäin. Nyt mielestäni hukkui se kauan kaivattu kyynärkulma. Mutta Assi vähän rentoutui ja venytti askelta. Ei lähtenyt kiirehtimään. Siitä sitten kevyeen raviin ja vähän pidemmälle ohjalle. Vähän parani eikä lähtenyt leviämään. Loppukäynneissä taas tunnustelin istuntaani ja jalkojani. Lonkkaa vähän oikealle kiertämällä oikea jalka meni paremmin omalle paikalleen taaemmas ja painui rennommin alas.
Ongelmia:
Assi oli haluton
väkinäistä menoa
ongelmia laukannostoissa
väistö oikealle
kuskilla oli istuinluut hukassa
kuski meni kumman puihin kun oli hankalaa
Parannusta:
teki vastalaukat sujuvasti
väistö vasemmalle oli paljon sujuvampi
lopuksi vähän rentoutui
ope oli ihanan kannustava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora