Rakkaita hevosia ja hyviä ratoja

Sunnuntaina Tallinmäellä oli vuoden viimeiset estekisat. Luokiksi Hempan kanssa valikoituivat sangen helposti 80 ja 90 cm. Tarjolla oli myös metri muttei siihen tullut yhtään osallistujaa.

Keli parani eilisestä kivasti ja paistoi aurinko. +6°C. Kenttä oli vähän kuivunut. Ei ollut enää rapamöyhö vaan vain kostea möyhö.

Tällä kertaa ei tarvinnut osallistua talkoiluun, kommentti oli että ole kerrankin kotona. Ihanaa! Tulin paikalle noin tuntia ennen oman luokan arvioitua alkamisaikaa. Siitä oltiin vielä reilu parikymmentä minuuttia myöhässä.

©Anu

Hemppa oli nakuna pihalla muttei ollut mutainen kuin jaloista ja hännästä. Yritin putsata häntää sienellä ja showshinella. Olisi kuitenkin tarvinnut vähintään ämpäripesun. Liukuvärjäys mustasta vaaleanharmaaseen. Muodikasta.

Kävin kävelemässä radan ensin 70-luokan kävelyssä. Olin vähän vanavedessä kuuntelemassa koutsausta. Ensimmäinen oikoreitti kutoselle ei välttämättä nopeuta. Toisessa sujuva käännös esteen 11 sisäpuolelta. Kolmannessa lähde kääntämään kun takajalat ovat ysin jälkeen maassa.

Ratapiirros. Molemmissa luokissa sama.

Puunasin Hempan ja vaihdoin omat kamppeeni. Päätin lopulta käydä kävelemässä radan vielä uudestaan 80-luokan kävelyssä. Nyt yritin keskittyä siihen että muistan minne pitää mennä. En kävellyt reunoja myöten mutta löin suunnitelmat lukkoon. Samalla kuulin että poisjääntien takia jätetään kolmas verkkaryhmä pois ja tullaankin jo toiseen verkkaryhmään. Aika haipakkaa siis ratsu kuntoon ja pihalle kävelemään. Ehdittiin kuitenkin hyvin. Samalla tuli katsottua miten ensimmäinen verkkaryhmä ratsasti radan. Yritin vähän herätellä ja taivutella Hemppaa mutta ei voi puhua työstämisestä. Vasen lapa tuntui taas tarvitsevan kohottelua.

Kun päästiin aitoihin niin verkka tavalliseen tapaan. Yleisöä oli useammassa kohdassa kenttää aidan ulkopuolella ja pyysin olemaan tekemättä äkkiliikkeitä kun ollaan kohdalla. Vähän Hemppa jännitti myös tuomarikulman liikettä.

©Juuli Heikkilä

Ravi oli alusta asti puhdasta ja sujuvaa. Tein temponmuutoksia, laukassa ympyröitä ja myöhemmin voltteja. Kävin näyttämässä esteet muttei Hemppaa kiinnostanut. Verkkahyppyjä tultiin noin 5. Ihan siistiä. Lopuksi muistin kokeilla myös tiukat käännökset ("piruettivoltit") molempiin suuntiin. Kulki yllätävän hyvin.

©Juuli Heikkilä

Meidän hyppyvuoromme oli porukan viimeisenä ja ope antoi ohjeeksi pitää hepan liikkeellä ettei ehdi kangistua tms. Vähän hankalaa se oli muiden hypätessä. Muutama käyntivoltti kulmassa ja suorittajan vaihtuessa pari raviaskelta. Oman vuoron koittaessa ensin ravilla liikkeelle, laukassa kunnon spurtti pitkälle sivulle ja ympyrä päätyyn. Sitten vasta aloitus.

©Juuli Heikkilä

80-rata alkoi ihan hyvällä hypyllä mutta laukka jäi vaihtumatta. Ykkösvaiheessa ei ollut vielä kiirettä, joten korjasin ravin kautta. Samalla sain ns. tuoreen alun kakkoselle ja ryhdikkään hypyn siitä yli. Linjojen askelia en laskenut. Hemppa lasketteli sujuvaa laukkaa ja minä huolehdin paikoista. Kuunteli hyvin ja oli sopivasti menossa. Reitit menivät suunnitelmien mukaan. Seiskalta kasille yllättävän sujuvasti ja tiukka kaarros kympillekin ilman sakkausta. Nollilla maaliin. Nyt katselin ettei mennä liian lähelle yleisöä. Vähän tuntui pomppuisalta.

Hannakaisa kuvasi ratamme:


Ei mielestäni oltu superripeitä mutta aika riitti luokan voittoon. Onneksi ensimmäisenä kunniakierrokselle lähteminen ei aiheuta samalla lailla poukkoilua kuin kavereiden perään meneminen. Ratahenkilökunta esteen kimpussa kuitenkin arvelutti hummaa ja vaihtoi laukan vääräksi. Korjasin myöhemmin vielä myötäiseksi kun loput hepat eivät olleet enää niskassa.

©Juuli Heikkilä

Aivan ihana kuva! Tästä tuli työkoneeni taustakuva.
©Juuli Heikkilä

Välissä käytiin ottamassa posekuvat Valman kanssa. Kolmesta ihanimmasta hepasta kaksi oli samalla tontilla!

Valma ja Hemppa. ©Niina

Ysikympin verkassa keskityin enemmän pitämään lämpöjä ravissa yllä. Lopulta laukkaakin tuli suht paljon kun verkkaesteille ei mahtunutkaan kaavailemissani väleissä. Jotain taidettiin hypätä vähän lähempää ja joku saattoi kopsahtaa. Ihan ok kuitenkin.

Nyt ei tarvinnut odottaa yhtä monta ratsukkoa ennen omaa vuoroa. Tein kuitenkin lähtöproseduurit hyvin samoin kuin edellisessäkin luokassa. Odotin että Hemppa olisi ollut enemmän menossa mutta nyt oli ehkä jopa edellistä luokkaa rauhallisempi.

©Juuli Heikkilä

Nyt aloitettiin myötälaukalla mutta tasaista rytmiä ei ihan löytynyt ja jokaisessa paikassa oli vähän säätämistä. Lähempää, kauempaa. Mentiin kuitenkin. Vitoselle tultiin mielestäni ihan hyvin mutta kopsahti ja lähti puomi mukaan. Ihan varmaksi en tosin tätä osannut radalla sanoa. Etukäteen pohdin että pitäisikö tehdä isommat tiet tässä luokassa mutta tulin siihen tulokseen että nyt on loistava tilaisuus treenata tiukempia teitä. Tehtiin siis täsmälleen samat reitit kuin edellisessäkin luokassa. Loput esteet pysyivät ylhäällä ja meno yhä vähän epätasaisena. Neljällä virhepisteellä maalissa. Noin sekunti hitaammin kuin edellisessä luokassa.

©Juuli Heikkilä

Hannakaisa kuvasi tämänkin.


Ysikympissä tuli vain yksi tuplanolla. Ilman pudotusta oltaisiin siis voitettu mutta tämä voisi olla muidenkin repliikki. 4 vp radoista meillä oli toisiksi nopein, joten jäätin kolmansiksi eli ensimmäisiksi ei-sijoittuneiksi. Olisihan se ruusuke ollut tietysti kiva.

Loppukäynnit käytiin taas suokkien kanssa pellolla. Nyt mentiin löytyneestä jemmasillasta ylikin. Hepat eivät sanoneet mitään, tuskin tajusivat sitä edes sillaksi. Lohduttavaa oli tallissa omistajan kehut meidän molempien ratojen kaarteistamme. Kääntyi, ei sakannut, ei yhtään luisunut ulos ja eteni. Ja molemmilla radoilla sama juttu. Olipa kiva kuulla!