Enemmän vastuuta omasta tekemisestä

Maanantaina oli Assin kanssa kouluvalmennuspäivä. Meinasin sössiä ja unohtaa laittaa maneesivarauksen, joten meni vähän yöpuuhiksi. Pihalla oli muutama aste pakkasta. Ohje oli verkata hyvin itse pohjille ja tällä kertaa ehdin ravatakin reilu 10 minuuttia alle ennen open tuloa. Alkuun Assi oli hidas, sitten rupesi juoksemaan alta. Molemmissa päädyissä vähän kartteli takkeja.

Open kanssa jatkettiin heti ravissa. Assin hallinnan kanssa tuntui olevan niin paljon tekemistä että oma oleminen rakoili. Suora hevonen, aktiivinen ravi, kunnolla kulmiin, taivuta kulmat. Ja sitten kuskin kädet leijailivat taas omilla teillään ja kylkituki unohtui. Välillä tuuttasi aivoissa niin paljon että osa open kommenteistakin taisi mennä ohi.

Laukat mentiin samaan syssyyn. Vähän hidas nosto mutta nousi. Ei saa varmistella. Ja kun muistin välillä yrittää höllätä jalkojani niin Assi uhkaili ravipudotuksilla. Hyvin kyllä jo tunnen selkään että koska laukka säilyy ja koska on vaarassa pudota pois. Aktiivisesta laukasta ei tee rikkoja. Tekemistä oli niin paljon että meni vähän pinnistelyksi enkä ollut niin rento kuin olisin halunnut. Ratsun suoruuteen meni paljon keskittymistä. Sitten rupesi painamaan kädelle. Ope taisi olla menoon suht tyytyväinen. Vähemmän tyytyväinen siihen etten ehtinyt/muistanut tunnustella tarpeeksi itse ja kaipasin paljon apuja. Tosin mainintani siitä että painaa kädelle oli enemmän selitys siihen että keskittymiseni menee siihen enkä saa kaikkia korjauksia tehtyä. Eikä niinkään avunpyyntö että mitä asialle pitäisi tehdä. Tultiin myös pari pitkää laukkalävistäjää. Siinä tuli ensimmäiset laukan pois pudotukset ja lopulta kakka.

Välikäynneissä sain napakkaa palautetta siitä että pitäisi ottaa enemmän vastuuta omasta kehittymisestäni. Uskoin toki. Mutta silti itsenäinen menoni on vielä paljon onnettomampaa. Ehkä pitäisi pitää sellainen tunti, jossa kerron mitä tunnen ja teen. Matkustelemaan kun en näillä tunneilla ainakaan ehdi.

Tehtävänä tehtiin tänään yksikorvaista mikkiä. Eli pääty-ympyrä ja siitä voltti ulos, keskemmäs maneesia. Taidettiin aloittaa ravissa jo ennen välikäyntejä. Ehkä. Kuten sanottua niin osan tunnin asioista unohdan heti.

Ravissa oli alkuun vähän kankeaa. Toinen takanen ei kuulemma astunut niin hyvin alle kuin olisi voinut. Eikä saanut hidastua voltille. Taivutusta alkuun vähemmän. Siinä vaiheessa en ollut ehtinyt miettiä hevosen kaulan asentoa oikeastaan yhtään. Tätä molempiin suuntiin. Sitten laukassa sama.

Laukannosto oli takkuilua. Ei nostanut, nosti lopulta ja pudotti pois. Tämä taisi toistua kolmesti ennen kuin pysyttiin laukassa. Sain valita aloitussuunnan ja valitsin vasemman laukan. Vähän kulmikasta mutta parani. Kovasti sai skarpata lähes kaiken kanssa.

Yllättäen oikea kierros ei ollut vaikeampi vaan laukka lähti rullaamaan paremmin. Kun vastalaukkaympyrällä piti asettaa sisään ja ehdotettiin jalkojen vaihtamista toisin päin niin aavistelin vaihtoa. Vaihtoikin edestä. Sitten kokeiltiin piruuttaan että vaihtaako, yhä vain edestä. Ja onnistui lopuksi vielä vastalaukassa pysyen. Nyt rupesi tulemaan ihan asiallista laukkaa. Siirtymä raviin parani kun ajattelin heti ravia eteen. Kummasti joka tunti unohdan keskittyä siirtymiinkin ennen kuin siitä huomautetaan.

Sain jatkaa loppuverkkaan tästä suoraan. Eikä haitannut vaikka lopetettiin tähän vaikkei aika ollut ihan täynnä. Assi kulki aika tasaisena ja eteni hyvin. Vähän piti vahtia ettei lähtenyt kiirehtimään. Tein vinkkauksesta parit väistöt, ei kovin hääviä. Muuten kuitenkin ihan hyvä.

Loppukäynneissä mietin taas istuntaani. Pitäisi saada kuulemma tunne ja peilikuva vastaamaan toisiaan ja tätä pohdin.

Ongelmia:
jumitteli useamman kerran laukkatehtäville lähtiessä
välimuisti meinasi loppua kaiken muistettavan kanssa
kuskin istunta levähteli keskittymiskyvyn loppuessa kesken: kädet leijailivat irti ja kylkituki katosi
yritti vähän painaa käsille
jännitti oven takaa kuulunutta harjauksen ääntä

Parannusta:
oikea laukka lähti rullaamaan ihan hyvin
aktiivisuus oli tänään ihan hyvä