Lopulta päästiin itse asiaan ja meille näytettiin valjastus. Taas vähän erilaista kuin ravureilla. Mäkivyö, rintaremmi, vetoliinat, häntäremmi, erilaiset kuolaimet, pitkät ohjat, aisat, vetokarttu, suitsien silmälaput. Aika paljon uusia juttuja. Ensin hypättiin piensuokkiori Havun kyytiin ja ope ohjasti ensin esimerkkikierroksen radalla. Seuraavana ohjaksiin laitettiin minut. Käynnissä oli vähän kiemurtelua ja humma katseli mieluummin vasemmalle. Lähti äänikäskyllä raville. Terävillä suhinoilla lisäsi vauhtia ja maiskautuksillakin teki jotain. Käyntiin myös äänikäskyllä, ohjia piti käyttää vasta jos ei reagoi ääneen. Raippa (tässä lajissa piiska, pituutta enemmän kuin kouluraipalla, vähemmän kuin juoksutusraipalla, nettikauppa sanoo mittavaihtoehdoiksi 150 - 180 cm) piti pitää kädessä mutta tällä herkällä hummalla suositeltiin vahvasti että sitä ei käytä.
 |
| Tästä kuvakulmasta aloitettiin käytännön perehdytys. ©minä |
Kuvasin pikkupätkän kyydistä ennen kuin meitä päästettiin ohjaksiin:
Ja ihan samoin kuin ratsastuksessa niin oman kropan ryhdikkyys heijastui hevoseen. Jännitin käsiäni, käytin yläkroppaani vähän arasti enkä aina tiennyt mitä olen pyytämässä. Ohjat tuppasi tässäkin olemaan vähän turhan pitkinä. Olinko kierroksen vai kaksi puikoissa ja sitten vaihdettiin taas kuskia. Kolmas kuski tuli Jussin vaunuista ja minä lähdin viimeiseksi kierrokseksi Jussin kyytiin.
Iltapäivällä oppilaat laitettiin valjastamaan itse. Haaveilin pienestä ja rivakasta hepasta tarkkuusajoon. Rafu vietiin ekana, joten Havu oli hyvä valinta. Vasta harjatessa tajusin kuinka pieni se onkaan, kuulemma 138 cm. Suomenhevonen! Suitsiminen oli jo vähän vaikeaa niin alas. Selvittiin ihan yllättävän hyvin ja ripeästi. Vaunujen kiinnitykseen saatiin täsmäapua ja sekin sujui jo yllättävän näppärästi. Sitten kaveri kuskipukille ja kaksin liikkeelle. Nyt suuntana valjakkokenttä, olikohan sillä kokoa 40 x 100 m.
 |
| Ensin groomihommissa. ©Taina |
 |
| ©Taina |
Ensin kaveri tosiaan hoiti oman osuutensa ja sitten minä saman. Ensin vähän käyntiä ja heppaa (meinaan jatkuvasti puhua ratsusta) tuntumalle. Pujottelin jo tässä ohimennen muutamat tötterövälit. Tuntui vaikealta kun kiemursi. Ravissa homma onneksi oli helpompaa. Ohjautui ihan hyvin eikä enää juuri kiemurtanut. Volttailin vähän ja tein muutamia siirtymiä ja temponvaihteluita. Ei olisi haitannut vaikka olisi ollut joku asioista tietävä vielä kyselymatkan päässä.
 |
| Groomin yksityisyys suojattu. ©Taina |
Tultiin 12 portin pujottelurata ravissa. En jaksanut tulla ensin käynnissä kun reitti oli jo tuttu. Meni ihan ok ja tasaista vauhtia. Olisin voinut mennä vähän lujempaakin mutta ei hepo erityisemmin syttynyt. Kaksi kierrosta ja sitten käveltiin väliin. Lopuksi huikkasivat että tule vielä kerran ja niin ravailtiin rata vielä kolmannen kerran. Pari kertaa matkan varrella heppa siirtyi omia aikojaan käyntiin. En tiedä mitä tein väärin. Kapeat tötterövälit eivät ravissa tuntuneet enää pahoilta vaikkei siellä hirveästi ylimääräsenttejä ollutkaan. Se jäi kysymättä että kuinka paljon kapeampia välit ovat kisoissa. Eikä meillä ollut kisapalloja käytössä merkkaamassa virhepisteitä tötteriden täräyttelystä.
Sitten hepo takaisin talliin. Sain ajaa sisään ja hyvin meni. Purkaminenkin meni sukkelasti.
Ensimmäisen (eli aamun) tunnin jälkeen oli sellainen olo että olisi päässyt talutusratsastukseen. Nyt tuntui siltä että sai kokeilla ilman taluttajaa ja vähän ravia. Oikea kevennys vielä hakusessa. Ja itseni tuntien niin olisi tietysti ollut kiva päästä laukkaamaan nyt jo. Jostain syystä kuvittelin ettei kärryjen kanssa voi laukata mutta laukkahan se kisavauhti näiden kanssa on.
Ongelmia:
kiemurtelu käynnissä
en ihan oppinut apuja
vaihtoi muutaman kerran askellajia itsekseen
Parannusta:
ohjautui yllättävän hyvin
valjastus ei ollut niin vaikeaa kun pelkäsin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora