Lauantaina oli pitkästä aikaa maastopäivä Hempan kanssa. Lopulta seuraksi lähti yksi tallin teineistä Enillä, joka ei täällä ole vielä käynyt maastossa. Keli oli pilvinen mutta välillä aurinko vähän pilkahteli. Jotain +6°C pintaan.
Hemppa kulki mennessä ihan asiallisesti. Hirviporukat tulivat autoilla vastaan. Ravissa oli taas alusta asti normaali. Ravattiin tiellä mutta aika vähiin jäi koska jatkuvasti tuli autoja jostain. Kankailla taas ensin maastoesteet käynnissä yli. Sitten rauhallinen laukkapätkä. Molemmat hepat tuntuivat siltä että vauhtia on. Sitten ravailtiin ja mentiin keskipolkua Hangaksentielle. Alapolkua laukattiin reippaammin takaisinpäin. Siinä Hemppa ihan yllättäen leiskautti kunnon pukin. Onneksi irtaannuin vain ylöspäin ja ratsu löytyi alapuolelta. Pysyin kyydissä eikä enempiä loikkia tullut. En kyllä arvostanut tätä yhtäkään. Totesimme että ei tätä tähän voi jättää ja pitää käydä vielä purkamassa höyryt. Kaveri perässä olisi kuulemma päässyt vielä paljon kovempaakin. Luulin että mentiin jo ihan reippaasti mutta kolmenkympin pintaan. Välissä tasoitettiin hevoset käynnissä.
Uudelle kierrokselle lähdettiin yläreitille. Viimeksi oli muistaakseni kivisempi, nyt oli oikein hyvässä kunnossa. Mutkaisuuden takia ei voinut pahemmin kiihdytellä alkumatkasta. Ajattelin että pidempi laukkapätkä alle saattaa kuitenkin auttaa niiden ylimäärävirtojen kanssa. Kun sitten suorilla pyysin lisää vauhtia niin Hemppa lähti Nissen tapaan pelkällä maiskautuksella. Välillä piti ottaa vähän kiinni kaarteisiin ja suorilla taas eteen. Lopulta Hangaksentie tuli taas aika yllättäen vastaan. Nyt oltiin lähes junaradan ylityspaikassa.
Hemppa jaksoi ihan hyvin mutta kaveriheppa oli läpimärkä. Pysyi kyllä vauhdissa. Nyt huiput näyttivät 44,4 km/h. Jatkettiin käynnissä kotiinpäin ja päästettiin Eni edelle. Hemppa ei pysynyt käyntivauhdissa mukana. Kerrankin näin. Käytiin vielä pieni käyntilenkki hiekkakuopassa. Nyt mäkitreenit jäivät todella maltillisiksi. Loppumatkasta hölköteltiin vielä ravia, siinä mentiin taas edeltä. Käveltiin koko autotiepätkä takaisin tallille että hepat saivat kunnon loppukäynnit.
Reissuun meni noin tunti ja kolme varttia. Sen verran piti keskittyä pukittomuuteen (harjasta pitämiseen) ja pohjiin etten muistanut erikseen nauttia. On ollut parempiakin reissuja.
Tallilla omistaja naureskeli että minä olen ainoa, jonka Hempan pukki yllätti. Tunsin itseni koulukiusaajan äidiksi. Eihän meidän pikku-Hemppa ole koskaan tuhma!
Ongelmia:
iso pukki kesken laukan
vähän väisteli isoja kiviä sivuun
Parannusta:
tuntui ravissa taas heti alusta asti normaalilta
kaasu ja jarru toimivat hienosti
sain pitkin ohjin otettua käynnissä olevaa kaveria ravipätkillä kiinni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora