lauantai 13. lokakuuta 2018

Villistä tasaisempaan Enjalan maastoesteillä

Vuoden 2018 maastoestekausi rupesi olemaan loppusuoralla. Enjalaan saatiin kuitenkin 6 hengen porukka kasaan ja kelikin oli oikein hyvä. Tosin ihan ennusteiden lupaamaa +17°C auringonpaistetta ei saatu mutta pilvinen lähempänä +15°C kuitenkin.

Ratsuksi minulle oli jaettu Masi. Karsinasta ei löytynyt onneksi isoa turvaruunaa vaan voikko pikkumöhkön näköinen 7 v nuorikko. Ovilapun mukaan he A, re 100 cm. Ei se kovin pieni tai möhkö ollutkaan, n. 160 cm. Hoitaessa oikein kiltti. Suuhun yhdistelmä suoraa kumikuolainta ja olympiaa vikoissa renkaissa. Ehkä sille on joku omakin nimi?

©Jaska


Hypättiin kentällä kyytiin. Saatiin noshoutit. Pitkin ohjin käynnissä ja vielä tuntumallakin sujui ihan ok. Mutta kun kävi käsky raviin niin humma jämähti aloilleen ja rupesi poikittelemaan. Pohjekopsuttelusta tuli pieniä pukkeja. Juuri tässä vaiheessa ope kävi jossain kulman takana ja heti tuli kova ikävä. Muut ehtivät ravata kierroksen tai pari ennen kuin ruvettiin saamaan ohjeita. Siihen asti juntturoimme käynnissä ja paikallaan pyörien hyvin etäisesti haluamiini suuntiin.

Lonkkani kuulemma jarruttaa menoa liikaa ja pakarakin saattaa olla jännittynyt. Puhuttiinkohan reisistäkin? Ohjaa enemmän pois, jalat irti. Raipalla kevyesti kaulalle kunnes lähtee raviin. Tämä auttoi parhaiten. Tosin useampi stoppi tuli yhä. Sitten piti jäädä kevyeen istuntaan. Muualla toimi ok kun yritin olla tekemättä juuri mitään mutta tuntui että aina tyssäsi samaan kohtaan kenttää. En ehtinyt päästä tästä jyvälle kun järjestäydyttiin jo osastoon ja lähdettiin maastoon. Tässä vaiheessa ei ollut kovin luottavainen olo. Miten voin hypätä maastoesteitä hevosella, jota en saa raviin?

Käveltiin polkua kulman taakse pellolle. Esteitä polulla oli neljä pientä. Pystylaatikot lime ja beige, kapean pystyn näköinen puomieste ja viimeisenä laatikot. Korkeutta jotain 60 cm pintaan jos sitäkään. Porukka laitettiin laitumelle kävelemään ja hyrrättiin odotellessa ympyrällä käynnissä. Oma suoritusvuoroni oli neljäntenä.

Ensimmäisellä kierroksella hypättiin pienet pystylaatikot ensin kohti tallia ja sitten takaisinpäin, 4 hyppyä siis. Masi oli vähän epätasainen. Nosti kuitenkin laukan ja loikki esteet. Jälkimmäisen jälkeen vähän kiihdytti tallia kohti. Kun käänsin takaisin kohti kavereita niin ehdotti pikapyörähdystä. Raippa jäi vasempaan käteen ja ensimmäisestä esteestä valuttiin ohi. Hummalla oli vähän omiakin kierroksia. Taisi vielä joitakin pyörähdyksiä yrittää, tässä ei ehkä vielä pukittanut. Uudella yrityksellä selvittiin esteistä yli.

Jaska videoi ensimmäisen hyppykierroksemme:


Seuraavalla kierroksella tultiin sama alku ja takaisin hypättiin kaikki 4. Eli piti laukata kavereista ohi. Alku meni nyt paremmin mutta pystyesteen jälkeen portin kohdalla Masa vetäisi kunnon yllätyspukin. Yläkroppani kävi kaulalla ja leuka ja vasen nyrkki ottivat vähän osumaa hepasta. Ei lähdetty edes yrittämään viimeistä estettä tästä suoraan vaan käveltiin sen luo ja taakse. Sitten uudella yrityksellä kaksi vikaa. Vähän taisi empiä mutta molemmista yli. Taas taisi ehdottaa myös pikapaluuta kavereiden luo.

Ei lähdetty tekemään mitään uutta vaan tultiin samanlainen kierros uudestaan. Nyt rupesi menemään jo paremmin. Ei vieläkään täyttä luottamusta ratsuun mutta mentiin laukassa esteiden yli ja vaihdettiin suunta rauhassa ilman lisäliikkeitä. Takaisin pystylaatikot tasaisesti, pysty yhä vähän juureen ja sen jälkeen tuli taas jotain lisäkiemuraa. En muista tuliko pieni pukkikin. Vauhti hyytyi ja tuli kiemuraa. Sain kuitenkin jatkettua tästä suoraan ja laatikko meni paremmin. Kivasti meno kuitenkin sujuvoitui jatkuvasti.

Viimeinen laatikko. ©Jaska


Edellisellä kierroksella luulin että pukki tuli omasta olemisestani hypyssä. Jälkimmäisellä kierroksella päädyin siihen että se oli Masin omaa jukurointia kavereiden luokse. Ope kommentoi että Masi oli tuhma. Minä iloitsin uusista supergrippihousuistani (Aiver), jotka pitivät minut satulassa.

Aika loppui eikä ehditty tulla enää enempää. Vähän harmi, sillä veikkaan että tämän jälkeen olisi ruvennut helpottamaan. Vähän pidempi aika olisi ollut hyvä. Ei ainakaan ollut tylsää kun kuudesta hepasta viisi kielteli ja kuudeskin vähän yritti. Omaan olemiseeni asti ei ohjeissa oikein päästy. Kommentti oli että ratsastin hyvin. Henkilökunta oli ystävällistä ja talli siisti. Maneesi hieno ja tilava (käytiin lähtiessä kurkkaamassa). 45 euroa oli silti vähän rajamailla että oliko paljon tästä. Hinnaston mukaan hinta nousisi aika maltillisesti ryhmäkoon pienentyessä, joten vaikka 59 e kolmen hengen ryhmästä olisi varmasti paremmin vastinetta rahalle. Tai ylipäänsä jos onnistuisi vaikka 1,5 tunnin tunti. Nyt tosiaan vakiotunnit pyörivät samaan aikaan, joten ratsujamme oli edellisellä ja seuraavalla tunnilla. Pitänee käydä ensi kesänä uudestaan. Maastoesteitäkin jäi vielä useampi hyppäämättä.

Ongelmia:
en saanut heppaa kentällä kunnolla raviin
humma ehdotteli suunnanvaihtopikapyörähdyksiä
pari pukkia
yksi ohimeno

Parannusta:
tasoittui kovasti loppua kohti
pysyin kyydissä
ei jännittänyt kovin pahasti, sopivan jännää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora