lauantai 8. syyskuuta 2018

Maastoesteharkkakisoista punavalkoinen ruusuke ja hymytyttöpalkinto!

Etukäteen sekä odotin että jännitin lauantaita. Viimeaikaisten tapahtumien takia suurin pelkoni oli etten pysy Hempan extraloikissa kyydissä. Osin leikkimielinen kuolemanpelko niskassa kisoihin siis.

Tallille ei löytynyt talliorjaa. Yllättäen noin tunnissa sain tavarat kuitenkin kasaan ja päästiin Hempan kanssa liikkeelle. Annen noukin matkalta. Keli oli aurinkoinen +17°C. Arvelin että radan kävely olisi n. klo 13 - 13.30. Itse olin kisojen vikassa verkkaryhmässä, arvioitu aika 15.20. Melko tarkkaan yhdeltä oltiinkin paikalla mutta aikataulut olivat noin kolme varttia jäljessä. Ehdin käydä katsomassa vähän edellisen luokan vikan porukan verkkaa ja suorituksia.

Radan kävely oli onneksi ohjattu. Eipä siinä hirmuisesti muuta kommentoitu kuin että ratsastuskoulun hevosilla tullaan alamäki ravissa. Vähän jotain ala- ja ylämäkikommentteja ja ettei kotia kohti saa villiintyä. Kymmenen estettä ja lisäksi kahdesti pakollinen portti vedessä. 934 metriä, ihanneaika 2 min 20 sek, 400 m/min eli harrasteen vauhti. Luokassa oli A.1.0:n lisäksi myös taitoarvostelu. Kyselin arvosteluperusteita ja ne olivat samat kuin esteillä yleensäkin.

Ratapiirros.
©Anne

Hemppa harjattiin ja laitettiin kuntoon ensimmäisen verkkaryhmän lähdettyä kisapaikalle. Ehdin käydä katsomassa yhden suorituksen välissä ja vaikutti siltä että muistan radan. Toisen verkkaryhmän lähdettyä kisapaikalle päästiin Hempan kanssa maneesiin. Eipä ollut kovin letkeää tänäänkään. Pohkeista meni vähän huonosti eteen, yhtenä syynä ehkä varmuuden vuoksi laitetut ponikannukset. Juoksi pää ylhäällä eikä oikein taipunut. Onneksi mahduin aika hyvin tekemään omat kuviot. Askellajit läpi ja vähän kaasun säätelyä. Välikäynneissä sain vasta nokan alas. Sen jälkeen löytyi pyöreä ravi mutta parin askeleen jälkeen tuli huikkaus että saadaan lähteä radalle. Vähiin jäivät hyvät ravit.

©Sanni Alaraasakka

Kisakentällä saatiin hillua aika vapaasti ympäriinsä noin vartti. Vettä ja bankettia sai mennä itsenäisesti. Lisäksi verkkaesteinä olivat molemmat isot mökit (4 ja 10) sekä renkaat (7) ja trakehner (5).

©Elina Hulkkonen


Ensimmäinen veteen meno oli empivän kaverin perässä myös vähän hidas. Sen jälkeen ei ongelmia. Käytiin vähän katselemassa esteitä eikä mikään onneksi ollut Hempan mielestä todella epäilyttävä. Ravasin myös mäen ylös ja alas. Ensimmäinen hyppy-yritys mökille lähti vähän ajattelematta. Laukkaa ei ollut tarpeeksi ja neljää askelta ennen tajusin etten ollut käynyt näyttämässä tätä estettä. Himmattiin molemmat esteen eteen. Samalla tuli jotain epäselvyyttä hyppyvuoroista. En ole ihan varma että kiilattiinko seuraava kun otin heti uusiksi. Nyt mentiin yli. Rennompia käsiä kaipasi ope.

Seiska, luultavasti kuva verkasta.
©Sanni Alaraasakka

Bankettia mentiin ravissa ylös ja käynnissä alas. Ei pomppuja. Ensimmäisen trakehner-hypyn perään tuli pukki. Kuvat ja videot paljastavat kamalan kuskin könötyksen estettä lähestyessä. Ei ihme että tuollaisella irtosi vähän protestia. Keltainen mökki joka kerta ok. Trakehner helpotti toistojen myötä. Renkaat ok. Piti ottaa vielä pari ylimääräistä hyppyä että sain itseni luottamaan että mennään yli eikä tarvitse olla tikkujäykkänä kipsissä. Parani. Tajusin myös laukkailla reittejä läpi. Hyvä idea, sillä yhdessä puskassa vaani Hempan mielestä pelottava kivi/juurakko/joku. Ensimmäisellä kerralla vähän hätkähti sivulle, sen jälkeen ei enää.

Ei ihme että Hemppa vähän pomppi trakehnerin
jälkeen jos kuski oli hyökkäysasennossa.
Tämä verkasta.
©Elina Hulkkonen

©Sanni Alaraasakka

Meidän vuoromme oli verkkaryhmän kolmantena. Meidät käskettiin ympäri aluetta kävelemään ettei suorittavan ratsun tarvise kokea yksinäisyyttä. Jännitti aika vaihtelevasti. Pahimmillaan kädet tärisivät. Onneksi yleisö oli aidattu yhteen kulmaan eikä radalla ollut vaanivia ihmisiä.

©Sanni Alaraasakka


Lentävää lähtöä ei saanut tehdä. 10 sekunnin lähtölaskennan alkaessa tajusin olevani ihan liian kaukana lähtölinjasta. Hölkin sinnepäin ravissa. Ja kun aika lähti käyntiin olin yhä turhan etäällä linjasta. Hetken pohdin että pitikö tässä käyttää vielä käynnissä mutta nostin lopulta laukan. Tässä meni ehkä 5 sekuntia hukkaan. Hemppa oli fiksusti eikä kuumunut omiaan.

Radalla hymyilyttää.
©Elina Hulkkonen

Radan ensimmäinen hyppy.
©Sanni Alaraasakka
Laukalla mäki ylös, ravissa alas. Laukalla esteelle. Kuski ei ollut ihan mukana hypyssä. Veteen mentiin ok. Laukka oli aika monesti väärä ja korjailin matkan varrella ravin kautta. En tosin erityisen ripeästi. Banketille hidastin raviin. Siististi ylös. Käynnissä oikein siististi alas. Laukka päälle ja pikkumökki helposti. Väärä laukka. Iso mökki myös helposti. Trakehner meni nyt paljon siistimmin kuin verkassa. Vesi taas ok. Tukkipinolle ajauduttiin aika juureen ja Hemppa kommentoi tätä pukilla esteen jälkeen. Renkaat ja okseri sujuvasti. Tässä vaiheessa muistin jo hymyilläkin. Alkumatkasta saattoi olla kauhuhymy. Ysiin paistoi aurinko, nätisti yli. Kerrankin myötälaukka ja kaarre kympille. Sekin siististi. Viimeinen jännitettävä asia oli, millaiset hepulit aplodeista tulee. Maalilinjasta yli ja taktisesti käänsin poispäin yleisöstä.

Vähän parempi kuski jo, ratsu ilman takakenkiä.
©Elina Hulkkonen


©Elina Hulkkonen

Kymppieste, luultavasti radalta.
©Sanni Alaraasakka

Jee, me tehtiin se! Ei estevirheitä. Yliaikaa tuli n. 13 sekuntia. Tämä oli harkittu veto että menen turvallisesti enkä lähde kiihdyttelemään. Laukkojen korjaukset ravin kautta varmaan hidastivat osan, sekä alun tohelointi lähdössä. Tuntui siltä että menimme kovin hitaasti. Näemmä ei juurikaan liian hitaasti vaikka olihan siellä vähän käyntiäkin alashypyssä.

Silmät vuotivat vettä ja olin onnellinen! Saatiin ruusuke ja käveltiin vielä kahden viimeisen ratsukon ajan kisaradalla.

Hymy herkässä!
©Elina Hulkkonen

Ajattelin että nyt saadaan jo poistua. Sijoittuneisiin meitä ei kuulutettu (jäätiin voittajalle 10 pisteellä, saatiin 60 p). Mutta yllättäen meidät lopulta kuulutettiin myös palkintojen jakoon. Saatiin tsemppipalkinto (hanskat). Syynä kuskin läpi radan pysynyt hymy. Hymytyttöpalkinto ekoista kenttiksistä, mainiota!

Tältä se näytti kuskin vinkkelistä:


Ja tältä se näytti yleisölle. Annelle kiitos videosta, hevosen hoidosta ja henkisestä tuesta!



Tältä näytti taitoarvostelun tulos. Treeniä, treeniä. Vähän yllättävää oli miten paljon jännitys huononsi ratsastustani.
9 h meni koko reissuun, kaikki olivat todella mukavia ja ystävällisiä! Ihanaa että päästiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora