Sunnuntain Tallinmäen kisapäivä alkoi vararatsu Pavella. Alunperin näytti siltä etten saa hypätä Hempalla mitään. Lopulta herui kuitenkin yksi luokka Hempallakin. Aloitin kuitenkin Pavella: 80 ja 90 cm. Ratapiirroksen unohdin näemmä kuvata. Molemmissa arvosteluna 367.4, ekassa vaiheessa 5, toisessa 6 estettä (sis. sarja). Jonkin verran muistettavaa. Kävelin radan ennen 60 cm luokkaa ja sitten ennen kasikymppiä uudestaan. Keskustelin vielä reittivalinnat Tuiskun kanssa läpi niin hyvä tuli.
Pave oli taas mutakerroksen alla. Numerolapun viritys, pelhamit suuhun. Aikataulu oli aika passeli ja mentiin kävelemään kun edeltävä verkkaryhmä aloitti ryhmäverkan. Paven kanssa pysyin suosiolla pikkukentällä. En kaivannut omia loikkia. Käynnissä eteen ja vähän taivuttelin. Ihan ok. Lopulta uuvahdin itse auringosta ja parkkeerattiin varjoon nuokkumaan. Keli oli aurinkoinen +21°C, joten turvaliivin kanssa oli jo käynnissä lämmin.
 |
| ©Anne |
Verkassa Pave liikkui kivan ryhdikkäästi. Laukassa tuntui vähän kulkevan perä sisällä mutta oli aika mutkatonta. Hypyt näppärästi. Tosin alastuloissa tuli vääriä laukkoja enkä saanut korjattua askeleessa. Otettiin noin 5 verkkahyppyä. Kävin varmuuden vuoksi esittelemässä liudan erikoisempia esteitä. Ei tuntunut kiinnostavan.
 |
| ©Kiira |
Meidän vuoromme oli verkkaryhmän toisena. Hemppa meni toisella kuskillaan ennen meitä ja teki sujuvan nollan. Samaa lähdettiin hakemaan. Ohimennessä teki mieli heittää ylävitoset ja tehtiin se etänä.
 |
| ©Kiira |
Pave liikkui kivan reippaasti itse ja osui hyvin esteille. Myötälaukat ja hyvät ponnistuspaikat. Tiukat käännökset. Seiskan jälkeen humma puuskutti lujempaa kuin kuski. Ysin jälkeen patistelin vielä spurttiin. Nollat tuli ja menin niin lujaa kuin pystyin. Hempan ajasta jäätiin noin 0,2 sekuntia. Mutta kiva yllätys oli että Tuutin jälkeen Hemppa oli toisena ja me kolmansina, ruusukkeilla siis. Eikä neljänteenkään ollut eroa juuri enempää kuin tuo 0,2 sekuntia. Käsiajalla siis melko tuuripelillä jaettiin sijoitukset 2 - 4.
Anne tallensi ratamme:
Kunniakierroksella ensin Hemppa pukitteli lähdössä, Pave vasta takakaarteessa. Ehkä sitä hermostutti takana tulleen lyhyt turvaväli? Ei tainnut kuitenkaan osua.
Meinasin jäädä suorilta verkkaan mutta siinä olikin 90-luokan rataan tutustuminen. Käytiin siis kävelemässä pikkukentän puolella ja sain vetää vähän henkeä. Sekä Pave. Olin vähän huolissani että miten se jaksaa. Verkan pidinkin sitten oikein maltillisena enkä laukkuuttanut ympäriinsä. Verkkahyppyjä taidettiin ottaa 3. Hyvin toimi. Yhä myötälaukkojen kanssa vähän hakemista.
 |
| ©Anne |
Oltiin luokan ekoina, joten nyt humma ei ehtinyt kylmyä. Ehdittiin onneksi vetää hetki henkeä kun toimihenkilöt opastettiin hommiinsa.
 |
| ©Anne |
Rata meni muuten kovin samoin ja esteet pysyivät ylhäällä. Mutta nyt ei kestänyt enää tulla tiukasti ysille. Pave juoksi sisäkautta ohi. Ihan hyvin olisi voinut hypätä kyllä tälläkin lähestymisellä. Eikä tosiaan tullut kielto yllätyksenä. Ehdin jopa napata raipalla muttei se auttanut. Pave oli jo päättänyt mennä ohi. Uudella lähestymisellä yli. Ei muita stipluja, joten tulokseksi 0-4. Tällä arvostelulla tuo olisi kannattanut tehdä jo alkuradasta. Nyt kakkosvaiheen aikaa tuhraantui tuohon. Lopullinen sijoitus jäi tässä vaiheessa mysteeriksi. En jaksanut murehtia. Aika helppoa oli muuten ja hummakin liikkui yhä. Tosin koska kyseessä oli Pave niin ei hionnut juuri yhtään.
Anne videoi tämänkin suorituksen.
Itse olin kahden radan jälkeen jo ihan valmis ja vielä oli ratsun vaihto ja kolmas rata luvassa. Onneksi Pavelle löytyi poishoitaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora