lauantai 22. syyskuuta 2018

Takkulan maastoesteiden testaus

Takkulassa lounaalla toiveeni oli että selviäisin maastoesteistä hengissä. Muita tuntikavereita tämä nauratti kovasti, minä ja ope olimme vakavampina. Pitkällisen pohdinnan jälkeen vaihdettiin ratsuni ja sain alleni Hupun. Jostain syystä kuvittelin nimen perusteella suokiksi mutta olikin puokki. Aamun nättinaamainen luimija, jota meille ei esitelty. Syyksi se, että on niin turvaratsu että ajateltiin ettei sitä meille tulisi.

Karsinasta löytyi n. 170-senttinen tähtipäinen punaruunikko ruuna. Likainen kuin mikä. Mutta ei onneksi niin hapan kuin mitä aamulla antoi ymmärtää. Hoidin sidottuna ja käyttäytyi ihan hyvin. Jostain syystä tällä oli joka jalassa kantahokit. Jäi kysymättä että miksi. Ratsukoita tälle toisellekin tunnille tuli 5. Kaksi hevosta vaihdettiin.

Mentiin taas kentällä kyytiin ja tehtiin (pitkälliset) alkuverkat siinä. Askellajit läpi. Laukka oli aika nelitahtista enkä edes lähtenyt kokeilemaan satulassa istumista. Tultiin verkkahyppynä ensin ristikko pari kertaa. Tätä saikin ratsastaa ihan kunnolla eteen. Normilaukka ei opelle riittänyt eikä siitä kovin hyviä hyppyjä tullutkaan. Kolmen esteen kierroksella usvattelin menemään ja tuli paljon parempi.

Sitten vesien läpi maneesin taakse maastoesteiden luo. Ohjeena oli pitää hevoset liikkeellä eikä kävellä kaikki samassa mytyssä. Ensimmäinen tehtävä oli tulla vedestä yksi pieni tukkipino. Kun innokkaita aloittajia ei ollut niin huikkasin itseni. Kunnolla eteen. Siinä oli vähän tekemistä. Ei ihan edennyt. Enkä ollut näyttänyt estettä etukäteen niin humma kauhistui ja teki väistöliikkeen. Ei mikään kamalan suuri edes mutta kuski oli hetken epätasapainossa. Uudestaan käski ope mutta halusin näyttää esteen ensin rauhassa. Pienellä tiellä uusi lähestyminen ja nyt yli.

Omaa vuoroa odotellessa tajusin nyt käydä näyttämässä loput esteet. Osaa vähän jännitti alkuun. Osasta oli menossa jo käynnissä yli, tai ainakin siltä tuntui. Korkeutta n. 20 - 70 cm jos ihan sitäkään.

Seuraavalla kierroksella tultiin vedestä sama ykkönen ja sitten kukkulan takaa tukkipysty, oikealle ja kukkuloiden yläesteet. Lopetettiin puomin yli veteen. Esteet menivät nyt kerralla yli. Pientä empimistä oli havaittavissa ja monessa välissä oltiin ravilla. Tiet olivat aika tiukkoja, joten ei tästä kovin lujaa olisi selvinnytkään.

Viimeisellä kierroksella tultiin renkaat, kukkulan takaa keskimmäinen tukkipysty ja nyt jatketiin siltä oikealle ja hypättiin kolmannen kukkulan päältä tukki. Esteiden väliin ei kovin monta laukka-askelta tullut. Noin 5, en laskenut. Ja lopetettiin taas veteen. Nyt Hupu jo syttyi hommaan ja laukkasi ihan hyvin. Eikä pudotellut raviin. Eikä renkaiden edessä ollut nurmella liukasta vaikka oli märkää.

Sitten tuli kommenttia että kaikki esteet on hypätty, tämä riittää. Olisin voinut ottaa vähän useampiakin pomppuja. Tuntikaveri laski paluumatkalla että 8 hyppyä maastoesteillä. Päivän kurssilla. Siinä tuli hypyille hintaa.

Ongelmia:
nelitahtinen laukka
alkuun vähän hidas
yksi kielto
maastohyppyjä tuli vain 8
välillä satoi vähän
tuuli aika rivakasti, kentällä kuuli huonosti ohjeita

Parannusta:
ei ollut liukasta
syttyi loppua kohti
ei jännittänyt pätkääkään

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora