Torstaina en mennytkään ratsastamaan vaan Assi sai osteopaatin käynnin jälkeen liikutuksen taluttaen. Lähdettiin illan laskiessa pihalle. Kuski haaveili omenoista.
Ajattelin että taluttaen päästään helposti pellon reunan portista ohi. Olin hyvin väärässä. Assi jännittyi tolkuttoman kaukaa (100 m?). Kierrettiin portti sivusta ja aina välillä pysähdyttiin syömään. Mutta jos/kun oltiin liian lähellä niin pahimmillaan Assi pörräsi väkkärää ympärilläni. Onneksi oli ketjunaru. Eikä tullut päälle. Käytiin portin toisella puolella tiellä mutta tamman kierrokset eivät laskeneet kauempanakaan. Palattiin sitten omia jälkiämme takaisin.
Toisella tiellä Assi rauhoittui kuin eri hevoseksi. Vauhtia oli ihan reippaasti käynnissä. Metsässä oli ihan rauhallinen. Taustalla hieno auringonlasku.
Takaisin käveltiin pikkusillan yli. Odotin jotain jännityksiä mutta Assi ei tuumannutkaan siitä yhtään mitään. Yllättävää.
47 minuuttia, 1,7 kilometriä. Ei siis vauhti huimannut päätä. Tulipa ulkoiltua. Ensimmäinen kerta keskenämme maastossa jos tämä lasketaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora