Keskiviikkona Aira tuli vihdoin Oulun suunnalle siten että olin itsekin paikalla. Saatiin aikataulut sopimaan ja lähdettiin Tupokseen maneesitreeneihin. Kärry saatiin tallikaverilta vuokralle ja mennessä Hemppa vähän empi kyytiin nousua. Toinen tallikaveri lähti matkaan ja olin mielissäni kun sain samalla kartturin ja apukädet.
Oltiin todella passelisti paikalla mutta aikataulu oli lähes kolme varttia myöhässä. Päätin lähteä Hempan kanssa kävelemään maastoon alkukäyntejä. Saatiin reittiohjeet lintutornille. Pakkasta oli muutama aste.
Alkumatkasta vastaan tuli hiihtäjä. Näin sen jo ennen Hemppaa. Käveltiin kohti, parikymmentä metriä ennen otin seis. Hiihtäjä ohitti rauhallisesti eikä Hemppa sanonut mitään. Itselleni rupesi tulemaan vilu ja alla oli hyvä ja tasainen tiepohja, joten jatkettiin hölkkäravissa. Arvelin että maneesille ei ole kiire, joten tuli tehtyä paljon aiottua pidempi lenkki. Löydettiin lintutornille asti. Odotin näkeväni merta mutten tiedä että mentiinkö edes oikeaan suuntaan. Tie olisi jatkunut vielä eteenpäin. Paluumatkalla otettiin yksi hyvin rauhallinen laukkapätkäkin.
Oltiin ottamassa pitkiä paluukäyntejä kun meidät huhuiltiin maneesille. Mentiin sitten ravissa. Eikä ollut vielä mihinkään kiire mutta päästiin tulevan treenikaverin kanssa kävelemään maneesin päätyyn edellisen ryhmän vielä lopetellessa.
Hommat aloitettiin käynnissä. Nyt ei tullut kuskin paikalleen asettelua alkuun vaan sanallinen ohjaus riitti. Hemppa kulki rennosti nykimättä.
Ravi aloitettiin keventäen. Maneesin takareuna jännitti Hemppaa oikeassa kierroksessa alkuun. Yksi pieni sivuloikka tuli. Myöhemmin mentiin myös harjoitusravia. Uraa pitkin suoraan ja päätyihin ympyrät. Me edettiin kaveria reippaammin. Vaikein ohje tajuta oli oma kaula pitkäksi ja leuka alas tms. En jotenkin hahmottanut että mitä ja mihin suuntaan.
Laukassa tehtiinkin pitkään töitä. Yhä Hemppa osasi laukata kivan rauhallisesti ja kantoi itsensä hyvin. Heti alkuun kysyi ope että onko vasemmassa takasessa vikaa. Oikea laukka taisi taas rullata huonommin. Lopulta pudotti muutaman kerran raviin. Laukkatyötä tuli niin paljon että ratsu hikosi läpimäräksi.
Lopuksi Hemppa rupesi olemaan jo turhankin rento ja valui löysäksi. Sitten piti ratsastaa pohkeella aktiivisuutta.
Olin tyytyväinen siihen miten Hemppa hoiti hommansa ja miten yhteistyöhaluinen ratsu oli. Kannatti ehdottomasti käydä. Onneksi tämä vihdoinkin järjestyi Hempallakin! Pientä miinusta siitä että taas kärryyn menoa piti hetki arpoa.
Ongelmia:
alkuun oma uusi asento tuntui raskaalta
ratsu jännitti aluksi vähän maneesin takapäätyä
Parannusta:
Hemppa oli vieraassa maastossa ihanan rento
oman asennon pitäminen helpottui loppua kohti
Hemppa kantoi laukat hyvin
Pauliina videoi harjoitteluamme:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora