Suokkikiiturilla kisoissa

Lauantaina Aaltokankaalla oli estekisat ja olin pitkästä aikaa kvaalautunut mukaan riittävällä äskettäisellä ratsastuksella (5 kertaa edellisen 6 viikon aikana). Ratsuvalikoima oli niukahko koska olin myöhään liikkeellä ilmoittautumiseni kanssa. Jatsi sai kuitenkin kahden pikkuluokan lisäksi mennä vielä kanssani 80 cm.

Yhden luokan kisailu vaati myös koko päivän talkoilun. Aikatauluni mönkäytyi alusta mutta kisapaikalla hurahti silti n. 5,5 tuntia. Kerrankin tajusin ottaa myös lämpimät siviilikengät mukaan. Vaikka pakkasta oli vain pari astetta niin varpaanlämmittimet olisivat voineet silti olla ihan aiheelliset.

Rata oli aikamoista kääntelyä. Suunnittelin ensin vähän hasardia uusintareittiä mutta kun matkan varrelle tuli kaikenlaista tuketta kääntökoloihin niin päätin tehdä pidemmät tiet. Kolmosena ollut valkoinen lankku saattaisi aiheuttaa Jatsille tuijottelua. Tosin aiemmin meni siitä jo nätisti yli.

Ratapiirros.

Sain humman varustettua ennen radan kävelyä ja oltiin vasta toisessa verkkaryhmässä. Kävin omin lupineni kävelemässä maastolenkin päässä. Mielestäni parkkipaikkaa parempi vaihtoehto. Jatsi kulki puolipitkällä ohjalla oikein asiallisesti. Maneesissa ehdittiin vielä pyöriä hetki käynnissä ennen verkan alkamista. Vasta tässä vaiheessa otettiin loimi pois. Hepo kun oli vielä edellisten hyppyjen jäljiltä kostea.

Verkassa lähdin heti raviin. Jatsi liikkui rivakasti eteen, taipumisen kanssa oli vähän heikompaa. Laukassa testasin kaasun ja jarrun ja yritin siinäkin taivutella. Muistin myös tehdä vähän tiukempia teitä ja voltteja. Kääntyi muttei erityisen sulavasti. Verkkahypyt menivät ok. Yksi puomi alas ja yksi vinohyppy. Pudotuksen jälkeinen herätelty hyppy okserille oli hieno. Harmi ettei näistä yleensä ole videoita, ei nytkään.

Meidän vuoromme oli ekana. Vasta kun muut olivat poistumassa niin tajusin etten ole näyttänyt esteitä. Pikainen tuijottelukierros, lankkua vähän epäröi. Ehdin tehdä kaiken tarpeellisen, tervehdys ja menoksi. En tehnyt enää ympyrää vaan aloitin.

Ykkönen siististi yli. Väliin aavistus kiemuraa mutta suunniteltu 5 askelta väliin. Huolellinen tie ja pitkähköllä lähestymisellä lankuille. Jatsi vähän empi ja hidasti mutta sain sen kannustettua esteestä yli. Nelonen oli okseri lävistäjällä, sekin siististi. Sitten lyhyen sivun ympäri suoralle linjalle. Oikaisin kaarteesta pari metriä ja suoristus jäi pariin askeleeseen. Ihan kuin Jatsi ei olisi huomannut estettä ja epäröi. En saanut tilannetta korjattua vaan ratsu pysähtyi esteen eteen. Pahus! Tarpeetonta hutilointia ykkösvaiheessa.

Jatsi meinasi jatkaa matkaa mutta käytin vielä esteen edessä. Sitten uusi vauhti päälle ja huolellinen kaarre esteelle. Taisin napauttaa raipallakin. Siististi yli. Väliin suunnitellut 6 askelta (en ehkä muistanut ajatella) ja kutonen yli. Seiskalle kiersin suunnitellusti uran kautta, puhtaasti yli. Kasille kaarre meni aavistuksen pitkäksi eikä lähestytty ihan suorassa. Silti siitäkin puhtaasti yli. Siihen loppui matkamme eikä päästy oikoreitteihin asti. Tällä vauhdilla ei kyllä olisi kannattanut edes lähteä oikoreiteille vaan sujua vähän isommat tiet.

Kieltoa lukuunottamatta olin rataan hyvin tyytyväinen. Sujuvaa menoa eikä edes meinattu kopistella puomeihin. Jatsi hoiti myötälaukat itse sangen hyvin ja itse osasin olla asiallisesti mukana hypyissä. Kiellon otin osin omaksi syykseni. Kyllähän minä tiesin että Jatsi saattaa tehdä tuollaista. On jopa muinoin kisoissa (marraskuussa 2014) kieltänyt kovin samalla lailla samassa kohdassa olevalle esteelle. Olin vaan mennyt unohtamaan sen enkä varmistellut ihan jokaista estettä tarpeeksi.

Sijoituksilla ei hurrattu vaan oltiin hyväksytyistä viimeisiä. Jatsi puuskutti aika pitkään, käytiin taas pikkulenkki maaston puolella ja sitten talutin vielä hyvän tovin. Enkä päässyt tavoitteisiin eikä vieläkään ole Jatsin kanssa yhtään nollarataa kasikympistä. Toivottavasti saadaan vielä uusia mahdollisuuksia.

Laura videoi ratamme: