Sunnuntaina mentiin taas estetreeneihin maneesille. Tällä kertaa Kortesluomalle Pikkaralaan. Itselleni siis toinen kerta elämässä siinä maneesissa (helmikuussa 2011 viimeksi). Nyt oli iltatreenit ja olin jälkimmäisessä porukassa, joten aloitusaika oli klo 19. Pihalla oli -15°C, joten nyt laitoin hepalle fleecen jo menomatkallekin niskaan. Meidän tunnilla oli 4 ratsukkoa: 3 hevosta ja yksi pikkuponi.
Hieman Hemppa katseli uutta paikkaa. Jännin kohta oli katsomosivu, jossa oli muutama ihminen. Varsinkin ihmisten liikehdintä pinkeytti ratsua. Ehkä kuskikin vähän jännitti Hempan puolesta.
Alkuverkassa ravattiin kavalettien yli. Lyhyt ratsu ja lyhyemmät askeleet. Sormet meinasivat jäätyä ja hetken päästä keskikroppa läkähtyä. Fleece pois välistä. Turvaliivin olin jemmannut kotona eri kaappiin eikä se tullut mukaan.
Laukassa saatiin kunnon hiillostusta. Muhkeampaa laukkaa. Kaikista ohjeista en kunnolla edes tajunnut että mitä ope haluaa. Ehkä niitä nopeampia jalkoja muttei lisää vauhtia? Kun pidin edestä vastaan niin Hemppa nyki ohjia. Tätä jatkettiin useampi kierros, välillä kavaletteja ylittäen. Mitään huikeaa parannusta ei tullut mutta lopulta tuli sen verran kelvolliseksi että riitti.
Hyppyhommat tehtiin vuorotellen. Sama rata jatkuvasti ja perään lisättiin lisää tehtäviä kierros toisensa jälkeen. Vasemmassa kierroksessa yksittäinen kavaletti kulmasta, toisesta kulmasta 3 lisää. Lävistäjällä okseri ja suunta oikealle, heti seuraavasta kulmasta ykköskavaletti toiseen suuntaan. Sitten toisella lävistäjällä pysty, vasemmalle ja pitkän sivun 4 askeleen linja, olikohan okseri + pysty.
Ensin oltiin liian löysiä. Laukat eivät vaihtuneet. Lopulta oikealle vaihtui välillä. Jälkimmäinen lävistäjäpysty eli amppari oli kaikille vaikea. Välissä tultiin pitkät pätkät kaikki vain sitä. Eikä vain löytynyt vasenta laukkaa hypyssä. Hemppa vietti vasemmalle kohti kulmakavaletteja, jolloin oli pakko itse ajatella oikealle. Vasta kun kurvattiin kavalettien sisältä niin irtosi myötälaukka hypyssä. Lennossa vaihtoi vain ristille. Eikä oikein auttanut vaikka ratsastin tien lähdes radan poikki. Ehkä Hemppa sitten hypyissä kaatuu niin paljon vasemmalle tai en saa oikeaa ohjaa pidettyä kunnolla kädessä? Näihin ei löytynyt apua.
Sen sijaan hummaa piti viritellä ja ohje oli napauttaa raipalla ponnistaessa oikealle lavalle. Sellainen itsetuho-ohje että napautukseni oli voimakkuudeltaan ehkä 2 g. Ilman turvaliiviä vielä. Näistähän Hemppa lennättää minut kiertoradalle. Sama juttu oli kuvaajan kanssa. Kamera oli taskussa mutta ajattelin että kuvaaminen aiheuttaisi varmaa tuhoa ja epäonnistumista. Ai miten niin vähän taikauskoinen ja vainoharhainen?
Hemppa löysi menovaihteensa mutten ollut kovin tyytyväinen siihen että samalla ratsu jännittyi. Omalle vuorolle lähtiessä rupesi jo poukkoilemaan omiaan.
Lopuksi hypättiin vielä koko rata n. 80 cm korkeudella. Esteet eivät näyttäneet eivätkä tuntuneet isoilta. Silti taas retkahdin muutamassa hypyssä. Ampparin jälkeen myötälaukka tuli ravin kautta.
Tänään tuli ainakin hyvä määrä toistoja. Alkutunnista oltiin silmätikkuina muttei se haitannut. Vaihto-ongelmia oli onneksi muillakin kuin vain meillä. Hemppa hikosi taas märäksi. Loppuverkassa se tuntui 90 % hyvältä. Tosin esteiden kantajat järkyttivät hummaa useampaan otteeseen. Tästä olisi ollut taas hyvä lähteä työskentelemään.
Maneesi oli Korpelaa pienempi (21 x 40 m) mutta ihanan valoisa ja hiljainen. Hyvät peilitkin. Sekä kivan lähellä.
Ongelmia:
alkuun oli vähän löysä
nyki kun yritin lyhentää
Parannusta:
ei kieltoja!
ei taidettu pudottaakaan mitään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora