Hyvän Assiviikon lopetus hyvään kouluvalkkaan

Jo eilisen jälkeen olin sitä mieltä että meillä on Assin kanssa hyvä viikko menossa. Vähän oli odotukset korkealla torstain koulutunnin suhteen.

Tallissa Assi äkäili satulavyön kiristystä. Muuten oli kiltisti. Pihalla ja maneesissa oli +4°C eikä sisälläkään enää satanut. Epäonnistuneen ratsautumisyrityksen jäljiltä (heppa liikahti kauemmas penkiltä ja hypähdin maahan) käteen jäi tuppo harjaa. Ei ihme että se on niin harva jos irtoaa noin helposti. Ehdin hölkötellä askellajit kevyesti läpi ennen kuin aloitettiin.

Taas ensin käynnissä nopeat pohkeet ja nopeat hevosen jalat. Kuskille yhä vaan asennon viilausta ties kuinka. Kanna kädet, kyynärkulma. Pidä nyrkit kiinni ja hartiat rentoina. Päkiät eivät saa painaa jalustimiin, vain levätä. Vasen jalka pitää pitää edessä, jalat lähellä kylkiä, kantapäitä ei saa painaa alas. Napa kohti selkärankaa, takapuoli satulaan, istu lähempänä satulaa, älä kierry liikaa, istu keskellä. Etukenotusta ei onneksi ollut ihan niin paljon kuin aiemmin.

Ravissa kulki ihan kelvosti. Mentiin taas välillä suoraankin. Tässä vaiheessa maneesissa oli yllätysruuhka ja meidän lisäksemme 3 ratsukkoa. Lopputunniksi jäätiin hetkeksi yksin. Vasemmassa kierroksessa humman turpa osoitti herkästi ulos ja katsomon kohdalla yritti kaatua sisään. Siirtymissä piti olla tarkkana että pysyy valitsemallani reitillä.

Harjoitusravi oli ehkä jopa helpompaa istua kuin kevyt ravi. Jalat pysyivät nyt paljon paremmin aloillaan. Keventäessä tuli noottia että leijailevat välillä irti. Kun takapuolen sai vielä lähemmäs takakaarta, liiallisen kiertymisen pois omasta kropasta ja istuttua keskellä ja vähän alempana niin Assi vastasi hyvin ja askellus parani.

Päivän teemana oli siirtymät mutta tehtiin niitä aika maltillinen määrä. Valmisteluihin meni useampi kierros ympyrällä. Laukat nousivat helposti mutta putosivat yhä jokusen kerran pois. Välillä vähän kiiruhti ravissa, käynnissä oli pikemminkin vähän hidas. Vasen käteni oli kuulemma epämääräinen ja siltä se tuntuikin. Vain kerran yritti pysähtyä kakkimaan ja siitäkin jatkoi pyynnöllä käynnissä! Jes!

Laukat paranivat kivan tasapainoisiksi. Yhä taisin heijata kyydissä vähän liikaa mutta nyt oli niin paljon muuta mietittävää ettei heijaaminen häirinnyt itseäni kovin pahasti. Yksi oikein siisti siirtyminen laukasta raviin. Opekin hämmästyi miten hyvä. Muuten vähän vaihdellen mutta keskimäärin paljon paremmin kuin aiemmin.

Lopuksi ravi tuntui tosi makealta ja opekin kehui. Tunnin jälkeen totesi taas miten hyvä ratsu Assi oikeastaan onkaan vaikkei ole kovin letkeä tai suuriliikkeinen. Tekee rehellisesti töitä, reagoi pyyntöihin eikä suutu jos avut on välillä vähän pielessä. Liikkeet ovat kuulemma parantuneet syksyn jälkeen. Minä tulin tästä sangen tyytyväiseksi. Oli kivaa. Ja nyt tässä rupeaa olemaan jotain ideaa, voi puhua jo ratsastuksesta. Assikin rupeaa tuntumaan tutulta. Ratsastuksen jälkeen olin mielissäni miten reippaasti käveli talutettuna eikä ehdotellut pysähtelyä.

Ongelmia:
kuskin asento
pudotteli laukkoja yhä pois
kiukutteli satulavyölle

Parannusta:
aika paljonkin
kakkasi liikkeessä!