Kuntomaasto

Lauantaina ei ollut tunteja tarjolla, vaihtoehdot olivat itsenäinen kentällä tai maastoon. Ope muotoili tämän niin että jos Hemppa saisi valita niin se tahtoisi maastoon. Maastoon siis lähdettiin eikä löytynyt seuraa mukaan. Mentiin heti aamusta mutta päivän jo valjettua. Pakkasta oli vain asteen verran ja satoi lunta.

Suunnittelin vähän pidempää reissua ja jonnekin uuteen paikkaan. Olin viikon takaisesta voimieni tunnossa ja päätin lähteä taas toiselle puolelle junarataa. Suunnattiin siis tietä pitkin kuntoradalle.

Mennessä frisbeegolfaajat olivat Hempasta vähän jänniä. Sitten näki vielä jotain mörköjä yhdellä pihalla. Yritti peruutella enkä keksinyt mitä jännitti. Junaradasta päästiin löysin ohjin nenä pitkällä helposti (mutta hieman arastellen) yli.

Radan jälkeen jatkoin oikealle kesäreittiä. Hemppa kuunteli minua näemmä vähän liian tarkasti sillä kun puoliääneen totesin "o-ou" (täällä ei olekaan aurattu) niin heppa sai hepulit että mitä nyt pitää varoa. Hassu. Pysyttiin pystyssä mutta tiehen tuli pari säikkylommoa.

Ensimmäinen penkkaehdotukseni ei kelvannut mutta toisesta päästiin metsään. Eipä siellä ollutkaan kummoisia polkuja vaan pätkä kuntoradalle oli aikamoista kahlaamista. Lunta taisi olla hummaa noin polviin. Selästä oli huono arvioida lumen määrää. Tulipa jumpattua hangessa.

Kuntoradalla tuli vastaan yksi koiranulkoiluttaja, yksi hiihtäjä ja yksi sauvakävelijä. Mistään Hemppa ei välittänyt. Pohja oli hyvä, joten mentiin kaikissa askellajeissa. Nyt mentiin reitin päähän asti. Luulin että vieraisiin maisemiin mutta siellä tulikin keskimmäinen radanylityspaikka vastaan. Olinpa autuaasti unohtanut sen sijainnin. Käytiin tiellä vähän pyörähtämässä mutten tahtonut lähteä tästä radan yli. Takaisin kuntoradalle siis.

Nyt paluumatkalla käytiin testaamassa sivulenkki. Se meni vesilaitokselle. Samalla rupesi tuntumaan siltä että olen sielläkin käynyt joskus aiemminkin.

Kotiinpäin otettiin vielä laukkapätkä ja kun Hemppa kysyi että saako mennä niin annoin luvan. Yhtään kirittämättä lähes neljääkymppiä. Tästä vauhdista huomasin silti etäämpänä tien yli juosseen valkoisen hiiren tms. Jarrut toimivat yhä hyvin ja hidastettiin ennen autoja. Nyt palattiin autotien kautta radan ylitykseen. Hempalle jännimmät kohdat oli taas taloilla. Ihmisiä ja liikettä. Radan yli mentiin taas turpa maassa mutta empimättä.

Paluumatkalla ihmeteltiin yhä frisbeegolfaajia ja ravattiin tiellä. Loppukäynnit aloitettiin n. 60-alueen alkaessa. Ei humma ehtinyt kuivua ennen tallia. Märäksihän se siis taas meni. Koko lenkkiin meni reilut 1,5 tuntia ja matkaa tuli n. 13,5 km. Keskinopeudeksi tuli 8,3 km/h.

Ongelmia:
muutamat menninkäiset ja yksi kuskinjuttelusäikky
paikoittain oli turhan paljon lunta

Parannusta:
kivan rentoa ja reipasta
mentiin mutinoitta junaradan yli!