Hyviä hyppyjä ja viimeinen varpaille

Maanantaina sain etukäteen juonipaljastuksina että menen Wanesalla. Sekä sen että poni on jo valmiiksi hommissa. Tarjolla oli yksi syksyn lämpimimmistä päivistä mutta meille toki oli tarjolla vain viilenneen illan n. +12°C ja heti alkuverkoissa päälle laskeutunut pimeys.

Päivän ratapiirros. Yläreunan keskimmäistä ei hypätty.

Poni näytti edellisellä tunnilla kivan reippaalta. Laitoin silti ponikannukset jalkaan. Turvaliiviä en. Ihan alkuun taas jumpattiin selässä. Alkuverkoissa sain tamman pyöristymään kelvollisesti mutta olisin voinut taivuttaa vielä huolellisemmin. Yllättäen oikea laukka oli jopa pyöreähkö!

Hypyt aloitettiin ope-/valokulman marimekkoristikolle ravissa. Ihan ok. Vähän piti herätellä mutta sitten onneksi liikkui. Vasemmasta kierroksesta ekalla lähestymisellä tuntui ihan superhyvältä. Rentoa ja pitkää ravia. Samalla taisin laittaa autopilotin päälle, sillä poni juoksi esteestä oikealta ohi. Estelyissäni ohjat olivat liian pitkät. Ope käski peruuttaa, minä räppäsin vielä esteen edessä raipalla vaikka ns. rangaistukseksi se tulikin ihan liian myöhään. Mutta ei kielletty enempää ja tuli ihan ilmavia hyppyjä yli.

Sitten loikittiin hetki samaa estettä laukassa pystynä ja perään tynnyrit seuraavasta kulmasta ravilla. Hyvin meni, sitten sama laukassa. Tultiin useampi kerta kaikki putkeen.

Näiden jälkeen tultiin rata. Ykkösenä keskimmäinen este puolikkaana ristikkona motaria (kuvan ylälaitaa) kohti. Oikeassa laukassa sisään ja oikealle. Seuraavaksi porttikulman okseri. Vapaavalintainen kuvio suunnan vaihtoon ja lopuksi vielä marimekko ja tynnyrit. Tultiin kahdesti ja molemmat ihan siististi. Vähän piti ruveta hätistelemään poniin lisää kaasua. Tokalla kierroksella ennen marimekkoa portin kohdalla Wanesa teki jonkun oman liikkeensä. Ehkä säikähti jotain parkkiksella tai pukitti. Pysyin kuitenkin hyvin kyydissä ja matka jatkui. Marimekko oli päivän isoin ja mentiin siitä sujuvasti yli. Tynnyrillä muistin jopa ajatella omia jalkojani alas.

Lopuksi hypättiin marimekko vielä kertaalleen yksittäisenä. En katsonut korkeutta, jotain Wanen kanssa mukavuusalueen ylärajoilla tässä hämärässä. Alle metri, vähintään 70 cm. Paha sanoa.

Ope oli menoomme tyytyväinen. Jotain on kuulemma naksahtanut ja nyt homma toimii kaikilla hevosilla. Oikein kiva kuulla!

Loppuravit pyörittiin vain kentällä. Wane oli taipuisampi mutta yhä välillä puri vasempaan kuolaimeen eikä halunnut kääntää päätään yhtään vasempaan. Oli ihan aktiivinen ja kuvittelen takasten työntäneen ihan hyvin. Toki kovin korkeassa muodossa poni ei liikkunut. Pidemmällä ohjalla toimi myös ok.

Pihalla poni oli taas melko possu. Kauroille jyräsi siihen malliin että sain vain suitset päästä mutta riimusta ei puhettakaan. Sitten vähän leväperäisesti talutin ponin kylmäykseen irrallaan. Hyvin seurasi iltaruokiaan. Riimun sujautin päähän kun tamma rupesi ruokien loputtua haaveilemaan poistumisesta. Enkä komentanut kunnolla. Seisoi kuitenkin riittävän hyvin että sain jalat letkutettua.

Tarhaan vienti oli se vaikein osuus. Oli pilkkopimeää ja kun lähdin etsimään mistä saan sähköt pois niin poni jyräsi löytämälleen heinäkasalle, yritin estellä ja seuraavassa hetkessä säikähti jotain ja hyppäsi jalalleni. Turvakengistä huolimatta oikein kipakka osuma jalkapöydälle. Katkaisijaa ei löytynyt mutta sain ponin lopulta tarhaansa ilman lisävammoja tai sähköiskuja. Kovin nautinnollista tämä ei pimeydessä ollut. Onneksi esteet oli purettu ja sain linkuttaa (autolla) kotiin. Pikkuvarvas ihan mustana. Kylmäystä ja silti ep. Kestää kuitenkin kävellä. (Jälkikirjoitus: Ei ollut pitkään kipeä. En käynyt lääkärissä. Vielä vuotta myöhemmin puutuu välillä.)

Ongelmia:
pimeys (ratsailla ja tarhaan viedessä)
yksi kielto
tarhaan viedessä loikkasi varpaille

Parannusta:
ei pudotuksia
oikea laukka oli yllättävän pyoreää
ei satanut