Lauantaille sai vielä illalle ylimääräisen koulutunnin. Olin hevosten jaossa viimeisten joukossa ja valinnanvaraa oli Ali ja Vellu. Kumpaakaan en olisi halunnut. Lopulta valkkasin sen, jolla on tasaisempi ravi. Mieluummin olisin ottanut Liljan tai Candyn.
Estetuntien kanssa meni niin myöhään että syömisen kanssa tuli kiire ja sitten myös hepan laiton kanssa. Varttia ennen tunnin alkua Vellu löytyi vielä tarhasta. Satulan alle korokepaloja. En kuitenkaan menettänyt opetuksesta mitään kun tunnitkin olivat myöhässä.
Kenttä oli kuivunut vähän, joten jäätiin pihalle. Ratsukoita taisi tällä tunnilla olla 6. Keli pilvinen ja pimenevä ehkä reilu +10°C. Ei kenttää silti voinut kuivaksi sanoa vaan reunoilta oli aika lällyä.
Alkutunti mentiin milloin keskiympyrää, välillä ovaalimpaa ja toisinaan suorakulmiota. Yritin hengitellä Vellua siirtymiin mutta toimi aika kehnosti. Vähemmän kättä toivoi ope. Keskiympyrällä mentiin ravia ja päätyihin mikinkorvavoltit käynnissä. Ruuna oli taipuisa mutta taisi vähän liirailla ilman että huomasin. Raviin lähti reippaasti. Alas tuli siistimmin jos muistin valmistella kunnolla. Yleensä muistin tämän liian myöhään.
Laukat rullasivat isosti mutta yhä taisi muutaman kerran pudotella laukkoja pois. Toisin kuin kesällä niin tänään ei tuijotellut eikä säikkynyt mitään omiaan. Iso plussa.
Tunnin lopuksi tehtiin laukkatehtävää. Oikea laukka lyhyeltä sivulta kohti opea. Noin keskellä käyntiin, vasen laukka ja voltti maneesin seinälle. Takaisin käyntiin ja oikea laukka opelle asti ja käännös oikealle. Odotin jotain paljon pahempaa mutta selvittiin tästä pari kertaa yllättävän hyvin. Oma keskittymiseni ei ollut ihan huipussaan vaan muut ratsukot veivät siitä vähän
Loppua kohti Vellulla rupesi kuitenkin keittämään. Odotellessani tein ensin siirtymiä ravista käyntiin ja takaisin. Ope komensi tekemään laukkatyötä. Lopulta en saanut enää käännettyä ratsua laukassa ilman että hermostui. Homma lähti menemään ihan plörinäksi. Vikalla kierroksella riitti että laukattiin suoraan kohti opea.
Loppuravissa Vellu oli rennohko ja reipas. Kuski ei kuitenkaan ollut onnellinen. Yksi suurimmista syistä huonoon tuntiin oli varmasti kuskin asennevamma. Mielestäni minun ei kuuluisi mennä Vellulla ollenkaan. Tosin sillä voisi olla hauska hypätä. Temperamenttimme eivät kohtaa. Liian suuri ja vyöryvä ratsu. Tarvitsisin tämän kanssa paljon hidastempoisemman tunnin. Ei se ehkä nytkään niin pahalta näyttänyt kuin tuntui vaikka ope kommentoikin että laukkatyömme meni ihan penkin alle. Tottahan se oli.
Ongelmia:
temperamenttimme eivät kohtaa Vellun kanssa
siirtymät alaspäin
laukkatehtävä
rapaisuus
Parannusta:
ei tuijotellut eikä säikkynyt
pysyi käsissä
Ainakin Venla kuvasi tuntiamme:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora