Käyntimaasto Kiimingissä

Kisojen jälkeen meillä oli Hempan kanssa pari tuntia luppoaikaa enkä raaskinut hankkia 30 euron päiväkarsinaa. Ratsu kisahoitajan kädessä, itse taluttaminen tai Hemppa autossa ei nekään kuulostaneet niin hyviltä kuin keksimäni kevyt maastolenkki hyvässä seurassa. Houkuttelin siis Daisyn Oman ihmisen (ja tietysti Daisyn samalla) meille oppaiksi käyntimaastolle.

Mennessä eksyin heti alkuunsa kun en muistanut minne risteyksestä piti jatkaa. Eilisen kärryparkin ohi ja eipä siinä paljon eksymisvaraa enää ollut kun tunnistin maisemat. Ajoitus oli sangen täydellinen ja saatiin matkaseura mukaan. Mentiin Hempan kanssa edeltä ja alkuun vähän himmailin vauhtia. Hempan selästä arabi näytti pikkuiselta.

Vastaantulijat olivat kovin kohteliaita. Autot hidastivat, osa sammuksiin asti. Kevari odotti että päästiin risteyksestä ensin ja koiranulkoiluttajakin jutteli koirilleen niin että lähestyjät kuuli jo kaukaa.

Alkumatka mentiin hiekkatietä asuinalueen sivuitse. Hempalle jännin paikka oli ison tien alikulku. Stoppasi jo etäälle. En lähtenyt patistelemaan vaan Daisy sai mennä edeltä ja nätisti tultiin perässä. Sama juttu oli myös takaisinpäin.

Loppumatka oli autometsäpolkua. Vastaantulijoita oli, mutta vähän. Hepat tallustivat rauhassa ja kuskit juorusivat keskenään. Ei lähdetty samoilemaan superpitkälle vaan lopulta käännyttiin takaisinpäin.

Paluumatkallakaan ei mitään ihmeempiä. Vastaantulijoita yhä jonkin verran ja aliska jännitti Hemppaa myös takaisinpäin. Sanottiin matkaseuralle lopulta heipat ja palattiin kaksin kisapaikalle. Ei ongelmia.

Kiimingin syysmaisema Hempan selästä.

Luulin olevani täsmällisesti viime minuuteilla takaisin mutta lopulta ei lähdettykään vielä ja Hemppa pääsi syömään heiniä autoon.

Ongelmia:
aliska

Parannusta:
reissu meni leppoisasti hyvässä seurassa
ei satanut