Jälkimmäiselle estetunnille tuli 5 ratsukkoa ja vaihdoin lennossa Rinjaan. Olisin toivonut Liljaa tai Lolaa mutta Lilja oli jo mennyt niin paljon ja Lola napattiin alta. Patu olisi myös ollut tarjolla mutta se ei napannut. Ehdotti Robiniakin mutta epäilin että jaksaako junnu.
Sain Rinjan maneesiin valmiiksi varustettuna. Kuski vain kyytiin. Alkutunti meni siihen että yritin saada ratsua herätettyä eteen. Jolkotteli pitkänä ja jos yritin lyhentää ohjaa lyheni vauhtikin. Parhaiten liikkui kun työnsin toisella kädellä ohjat pitkiksi ja toisella naputtelin raipalla vauhtia. Laukassa meno tuntui myös sangen pitkältä ja vähän holtittomalta. Ohjautui kuitenkin.
Tultiin laukassa ympyrän kaarella kahta puomia. Ulkoreunasta 3, keskempää 2 askelta. Samoin edelliseltä tunnilta tuttua pitkän sivun kahta puomikasaa yhden laukan sarjavälillä. Ope kaipasi siihen maapuomeina kahta askelta väiliin. Vaikka sain Rinjan ennen puomeja kuinka lyhyeksi pomppimaan paikallaan (kuumui hyvin) niin puomit mentiin sellaisilla jättiloikilla että 1,5 askelta oli paras saavutuksemme. Vikalla kerralla Rinja otti ekalle sellaisen banzai-loikan ettei kuskin maastoutuminen ollut kovin kaukana. Selkään tuntui kuin oltaisiin hypätty ainakin metrin pystyä. Olisi ollut hauska nähdä tämä sivusta. Sen jälkeen saatiin lupa tulla tämä yhdellä askeleella ja toisella yrityksellä tuli jo ihan siististi.
Esteet olivat vähän eri järjestyksessä kuin edellisellä tunnilla. Ensin hypättiin pelkkää pikkupystyä. Kevyemmästä istunnasta pääsi hyppyihin paremmin mukaan. Nyt vauhtia oli jo hyvin. Sitten sen perään lisättiin kaarevalla linjalla toinen pysty, 3 askelta väliin. Toisella sivulla oli sarja. Lopulta mentiin kaikki putkeen. Ei Rinja vieläkään ollut kovin hallinnassa mutta kunhan ohjasi esteille niin meni kyllä yli. Vika sarjan ylitys tuntui jopa ihan siistiltä. Korkeus nousi sinne 80 cm pintaan. En katsonut mittoja kovin tarkkaan mutta maneesissa nämäkin tuntuivat isoilta.
En muista pudotettiinko jotain. Loppuverkassa Rinja rupesi sitten liikkumaan omasta halustaan eteen ja ohjia sai vihdoin kerittyä aavistuksen lyhemmiksi. Opekin sanoi että näistä kahdesta Myy oli selvästi enemmän minun tyyppiseni ratsu. Ehkä jurputtamisen sijasta annankin itselleni taputukset että urheasti lähdin harjoittelemaan vähemmänkin sopivalla hevosella.
Ongelmia:
tuntui ettei ratsuun ollut kunnolla hallintaa
pitkä ja hidas
laukan lyhentäminen puomeille
Parannusta:
hyppäsi kaiken helposti ja arpomatta
Kia kuvasi osan tunnista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora