tiistai 20. kesäkuuta 2017

Keravan maastoestekurssin toinen päivä radan parissa

Tiistaina keli ei suosinut. Ihmettelin vähän itseäni, sillä ei olisi huvittanut lähteä tallille. +12°C ja vesisadetta. Kaikeksi ihmeeksi sade taukosi ja päästiin ratsastamaan kuivina. Tihutti vain pienesti ja vain hetken. Samat ratsut kuin eilenkin eli jatkoin Merlotilla.

Tänään hokkien kiinnitys sujui paljon eilistä sukkelammin. Ehkä hokkireiät olivat valmiiksi puhtaammat? Geelin kanssa oli yhä oma kikkailunsa. Kannukset jalkaan ja menoksi.

Vähän etupainoiselta näyttää ja kuski sukeltaa.
©Kristiina Kiiski

Verkka käytiin taas possujunassa pellon ympäri. Ravia ja laukkaa. Yhä taas vaihtoi laukkoja välillä itsekseen, välillä pyynnöstä. Ei menty kovin lujaa. Olin itse vähän nukuksissa.

Tänään aiheena oli rata eikä aloitettukaan laukkavedoista. Suorilta lähdettiin hyppimään. Ensin eilinen ns. trippeli kolmesti, sitten keltainen talo. Merlot vietti talohypyssä oikealle ja hyppäsi kulman yli. Hetken ehdin ajatella että tuli kielto. Ei olisi ehkä ollut maastoradalle kelpaava suoritus mutta hyppäsi kuitenkin. Toisella kerralla paremmin.

©Kristiina Kiiski

Sitten lähdettiin hyppäämään rataa osissa. Ykkönen tukki ja kakkonen pikkulaavu. Kolmonen harmaa tukki ja nelonen risueste. Vitonen iso hauta, kutonen ns. sianselkä, seiska pikkuhauta ja kasi tukki heti perään. Ysi keskikokoinen hauta ja kymppi penkki ylämäkeen. 11 punainen tukki mäen päällä, 12 alashyppy, 13 tukki kohti vettä, 14 veden jälkeen ylämäessä jotain risuja, 15 kapeampi tukki kohti vettä. Lopuksi vielä 16 eli pikkukukkulan päällä ollut tukki. Sinne imi mielestäni hyvin mutta kuitenkin oli pitkä ja hyppäsi jalat estettä raapien. Yli kuitenkin. Kuski taisi itsekin sukellella.

Bojoing. Apuhyppääjä eläytyy.
©Kristiina Kiiski

Ei ollut mitenkään erityisen luottavainen olo mutta kaikesta mentiin yli. Välillä tajusin etten odota hyppyjä kunnolla mutta open palaute oli edelleen hyvin niukkaa. Kaikilla meni hyvin tms.

Oltiin tänäänkin hyppyvuorossa vikana. Ei Merlotilla ollut mikään kiire mihinkään. Saatiin hypätä talo kerran verkkahyppynä alle kun tuli niin paljon odottelua. Sitten radalle. Heppa eteni hyvin ja muistin tehdäkin niitä pidätteitä enkä vain ajatella tekeväni. Ihan tasaisesti. Ennen isoa hautaa napautin taas raipalla kun meinasi lähteä kiemurtelemaan (kuten verkkakierroksellakin), siististi yli. Jotain vääriä laukkoja mutta aika tasaisesti. Ennen alashyppyä napautin uudestaan kun lähti viettämään oikealle. Ihan asiallisesti alas. Ei se ollutkaan niin kamalaa. Vedessä vähän kiemuraa ja heppa teki väliin jonkun ihan oman loikkansa kohti kuivaa maata ja askel jäi välistä. Loput esteet ihan tasaisesti.

©Kristiina Kiiski

Radan jälkeen vihdoin hymyilytti. Vaikka tihutti kun lähdettiin liikkeelle. Suht siistiä ja tasaista. Ope arvioi että vaikeusaste oli tuttari+. Nyt ei tuntunut rankalta enkä muista hengästyneeni radalla. Kummempia loppupalautteita ei saatu. Hyvin meni.

Lähes satulassa.
©Kristiina Kiiski

Käytiin vielä ravilla ja käynnillä pellon ympäri, hepat talliin, hoito pois ja laitumelle. Karsinassa pudotin vahingossa yhden hokin mutta kärsivällisellä taputtelulla se sieltä lopulta löytyi.

Kiva kurssi. En muistanut nauttia joka hetki mutta kiva oli päästä hyppäämään. Tuntui taas menevän aiempaa nopeammin. Palautetta olisin voinut ottaa vähän enemmän.

©Kristiina Kiiski

Ongelmia:
painui pitkäksi ja matalaksi enkä huomannut
kuvat paljastavat karun sukeltelun
palautetta tuli niukasti

Parannusta:
ei kieltoja
tasainen rata

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora