Muut hepat kävivät alkukäynneillä maastossa. Itse en ollut niin nopea vaan kävelin sitten itsenäisesti kentällä. Selkään mennessä Sokeri nyki ohjia. Opelta tuli huutia etten saa antaa pelleillä.
Ensin kävelin hetken takki päällä ja lopulta poolossa. Kun muut tulivat niin taivuttelin omin lupineni käynnissä. Ravissa ei ollut kovin letkeää mutta parani pikkuhiljaa. Tehtiin ravista peruutuksia ja takaisin raviin. Laukasta käyntiinsiirtymiä. Taisi tämä vähän nopeuttaa reagointia ja siirtää painoa takaosalle.
Ensimmäiset hypyt tultiin kentän keskellä olleelle pystylle kahdeksikolla. Meillä oli ongelmana vaihdot tai suoraan jatkaminen. Sokeri ehdotti esteen jälkeen sisään kanttailua ja päädyin estelemään. Tällä tavalla laukka jäi vaihtumatta tai vaihtui vain edestä. Tekosyiksi taisi ope sanoa ja omaa osaamattomuutta ja ratsun avuilla olemattomuuttahan se olikin. Yksi pudotus otettiin tässä ja se jäi tunnin ainoaksi. Esteen noustessa rupesivat vaihdotkin paranemaan. Raipan käyttö lavalle vähän auttoi suoraan jatkamisessa.
 |
| Tämähän ei edes näytä kovin etupainoiselta. ©Amanda |
Päivän rata tultiin ensin kahdessa osassa. Kahden ristikon suora linja ja perään okseri. Seuraavassa pätkässä kahdeksikon pysty ja toisen sivun kaareva linja (pystyt kulmien sisäpuolella). Suoralle otettiin neljää, kaarevalle n. 9 askelta. Muut tuli suoraa neljästä kuuteen askeleella. Minua käskettiin pitää tuntuma. Sokeri meni aika vauhdilla kun vähän usutti.
Koko pitkä rata taidettiin tulla kahdesti. Ekalla kierroksella korkeus oli yhä sangen mini. Kaarevan pystyt oli max 60 cm ja suoran ristikot nekin pienehköjä. Sokeri eteni hyvin reippaasti edelleen. Yritin skarpata lähestymisten ja jättöjen kanssa. Muistin tehdä puolipidätteet. Okserille saatiin aika hyvä linjaus joka kerralla.
Odotellessa pidin tamman pääosin käynnissä hyvin lyhyenä. Selkään tuntui että turpa on ryntäissä mutta todellisuus lieni kaukana siitä. Mutta eipä sitten laukassakaan ollut pahimmasta päästä pitkä ja etupainoinen.
Vikalla kierroksella rata oli n. 80 cm. Hyvin skarppasin tämänkin. Nyt lopetin jahtaamisen ja maltoin odottaa. Muistin silti puolipidätteet. Siistejä hyppyjä, hyvää etenemistä ja myötälaukat. Parissa välissä sisäpohjetta piti yhä tehostaa raipalla. Suoran lopussa huomasin kuvaajan ja muistin poseeratakin. Enpä tuijottanut puomeja. Okserin jälkeen päästiin jopa siististi suoraan. Jes!
Ei hypätty enempiä. Loppuravit ehdittiin onneksi nyt pyöritellä. Oikea kierros ihan ok, vasen paranemaan päin. Ei täydellisen tasaista mutta oikein kelvollista.
Loppukäynnit käytiin tietä pitkin laavulla ja takaisin. Vain kertaalleen Sokru yritti syödä vaikka monesti rehut oli turvan edessä. Ehkä sitten rupesi olemaan avuilla?
Vasta jalkoja kylmätessä sade iski niskaan. Ei onneksi kastellut läpimäräksi.
Ongelmia:
yksi pudotus
laukassa ei ollut kovin taipuisa
alkutunnista joko esteen jälkeen kanttasi sisään tai laukka ei vaihtunut
Parannusta:
eteni melko lentämällä
muistin tehdä puolipidätteet
laukatkin rupesi vaihtumaan
Hyppyjämme:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora