Tiistaina pääsin pitkästä aikaa Heponiittyyn Riitan silmien alle. Kevään tunnit kämmäsin ihan itse kun en seurannut tiedotusta tarpeeksi tarkasti. Ne oli myyty täyteen kun kuulin niistä.
Tänään olin ihan varma että alleni tulee taas Saku. Olin väärässä ja sainkin Sakun 6 v pikkuveljen Sepen. Sepe on ollut muutaman kerran samoilla tunneilla ja on näyttänyt aika reippaalta, tasapainottomalta ja hetkittäin jopa aavistuksen holtittomalta. Sukkajalka läsipää. Hoitaessa oli lopulta vielä Sakua enemmän häslä.
Ratsukoita tunnille tuli 6. Mentiin maneesiin ja alkutunnista pihalla satoikin. N. +12°C ja poistuessa alle kympin.
Alkuun mentiin taas ympyrällä. Sitä ennen olin jo huomannut kuinka hienosti humma ohjautuu pitkälläkin ohjalla. Ei tehty mitään eksoottisia taivutteluja tai pyörittelyjä alkuun. Päivän teema taisi olla pohkeelle herkistäminen. Useampaan kertaan käytettiin jalat irti ja sitten pyydettiin pohkeella eteen. Vaikka omat pyyntöni olivat välillä vähän epämääräisiä niin Sepe vastasi hyvin. Toki juoksi suurimman osan ajasta nokka pystyssä mutta kuunteli. Alkutunnista ope muistutteli elävämmistä käsistä ja tulkkasin sen niin etten saa jäädä vetämään. Eipä Sepe myötäämällä mihinkään kiihtynytkään. Välillä vaan vaati vähän enemmän istuntaa että sen sai nopeasti hidastamaan.
Väistettiin ympyröillä käynnissä ja ravissa. Ei kaahotettu muita lujempaa. Hidastaessa jäin välillä vähän leijumaan jalustimien varaan ja siitä ope huomautteli. Huomasin kun keskityin, automaattisesti en. Ympyröillä painoni ja takapuoleni taas valahti suunnasta riippumatta ulos. Sitäkin yritin muistaa korjata.
Ravissa pyöriteltin jokuset voltit. Ensin tuntui tasapainottomalta ja kiihtyi mutta parani vähän.
Lopuksi laukattiin pääty-ympyröillä. Meidän ympyrällä oli 3 reipasta, mutta silti välillä aikamoisia tukoksia edessä. Sepe nosti laukat todella näppärästi ja puksutti menemään. Ei mitään kovin laatulaukkaa mutta en osannut sitä juuri työstää. Ope keskittyi muihin, joilla oli isompia ongelmia. Vasemmassa kierroksessa Sepe vähän käytti jo nenää alempanakin laukassa. Aika paljon malttamista se hepalta vaati.
Loppuraveissa taas puolikkaan ympyrän verran meni siihen ettei juostu, sitten tuli oikein kivojakin pätkiä. Pitkin ohjin humman sai vielä ohjattua syvälle kulmiin. Mainiota!
Sepe oli hauska kaveri ja tykkäsin siitä ehkä jopa enemmän kuin Sakusta. Saisinpa jatkaa sillä torstaina. Pihalle tämä sai ötöloimen niskaan. Elämäni ensimmäinen ötöloimen asennus jos oikein muistan.
Ongelmia:
kuski ei aina ollut syvällä satulassa
kuskin paino valui ympyröillä ulos
hummalla oli hetkittäin vähän kiire
juoksi nenä pystyssä
heilutteli lopputunnista päätä
laukkaaminen ympyrällämme oli välillä vaikeaa
tallissa vähän hääräilevä
Parannusta:
nosti laukat todella helposti
ei ollut edestä raskas
ohjautui hienosti myös pitkin ohjin
ihanan kuuliainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora