Ei ollut suunnitelmia niin aika ex tempore päätettiin mennä taas hiekkakuopille. Nyt lähdettiin tutkimaan miten sinne pääsee metsiä pitkin. Limoza ei ollut innokkaimmillaan menemään edeltä vaan ns. vikuroi. Etupää keveni. Laitettiin sitten Sokeri suosiolla keulille eikä tapeltu tamman kanssa kunnolla kuka määrää.
Ekan tiepätkän jälkeen reitti metsään löytyi helposti ja polku oli sopivan helppokulkuista. Kuitenkin käyntipolku. Muutamassa risteyksessä vähän arvottiin ja kerran piti palata takaisinpäin. Suuntaus oli kuitenkin hyvä ja löydettiin pikkukuoppa, väärä isompi ja lopulta the kuoppakin. Parissa aiemmassa otettiin jo laukkapyrähdykset. Nyt keveni tamman peräpääkin.
Isolla kuopalla mentiin puoli kierrosta ravia ja toinen puoli laukkaa. Päästeltiin menemään ja sitten tammalta ei enää tullut mutinoita. Laukka vaan vaihtui ainakin kerran. Hyvin hidastui lopulta ennen metsää. Toinen kierros käveltiin ja lopulta laukattiin mäki ylös.
Yritettiin etsiä oikotietä takaisin muttei oltu suunnasta varmoja. Päädyttiin sitten merkatulle reitille. Aikamoista kinttupolkua kuten muistelinkin. Välillä kiviä, liian usein puunrunkoja turhan lähellä molemmin puolin. Tätä ei kovin lujaa menty. Lopulta löydettiin kuitenkin lupiineille. Loppumatkasta otettiin tietoinen riski vaihtaa reittiä vähän. Limoza vietti eri paikkaan kuin tuloreittimme. Askellus oli niin reipasta (7,4 km/h) että Limoza taisi tietää mihin on menossa. Samalla vältettiin jyrkkä alamäki.
Päädyttiin lopulta takaisin tielle ja siitä löydettiin tallille. Huomattavasti paremmat maisemat tällä reissulla kuin edellisellä. Tykkäsin silti enemmän menomatkan helppokulkuisemmasta väylästä.
 |
| Paluureitti on ylempi. |
Ongelmia:
tällä reissulla tammalla keveni sekä keula että peräpää
ratsun kanssa näkemyseroja etenemissuunnasta pari kertaa
Parannusta:
kuopalla oli reipas ja tolkku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora