Keli ei suosinut ja sateinen +13°C ajoi meidät maneesiin. Ratsukseni sain kunnon konkarin, 17-vuotiaan Eddien [edi]. Ehta Paint. Meni pitkään ennen kuin tajusin tasaisen ratsuni tammaksi. Meillä oli länkkäsatulan lisäksi länkkäkangetkin. Semmoisilla en ole ehkä koskaan ennen mennyt.
 |
| Etupose. |
Ohjat tuli nyrkkiin niin että molemmat narut tuli nyrkin sisään. Ei mitään pikkurillivälejä. Turvallisuussyistä loppupäät meni eri puolille kaulaa. Tuntuma, mutta omaan makuuni ohjat oli kyllä pitkät. Enkä osannut pitää käsiä kunnolla nyrkissä niin siitä vielä löystyivät. Pohkeiden napautuksella eteen, toisella napautuksella käännös ja johtava ohjasote. Pysähdyksessä napa sisään ja lantion kallistus (takataskut penkkiin) ja alapohkeet kiinni. Jos ei tämä auta niin "whoa" ja jos ei sekään auta niin ohjat.
Heppa liikkui hyvin eteen ja kääntyi. Pysäyttäminen oli paljon vaikeampaa. Muutaman kerran pysähtyi suht hyvin mutta yleensä vain hiippaili menemään. Tai pyöri paikallaan. Turhaan pelkäsin että hissutellaan. Melko pian päästiin jogiin eli raviin. Kevennettiin hetki ja sitten volttailtiin. Lopulta otettiin ravista seis ja peruutettiin. Siinä samat pysäyttämisen ongelmat.
Puolessa välissä pidettiin hetken käyntitauko. Sen jälkeen lisättiin haastetta ja otettiin ohjat yhteen käteen. Hauskaa. Pidin hetken ensin oikeassa ja sitten vaihdoin vasempaan. Oikeassa kierroksessa vasen oli luontevampi mutten vaihtanut myöhemmin enää takaisin. Pari kertaa tuli ohjaushärö mutta muuten toimi kivasti. Saatiin pysäyttää ja peruuttaa käynnistä tai jogista puomikujaan. Vähän kolisteltiin mutta heppa tiesi homman ja toimi aika automaatilla. Neliöön pysäyttäminen ei ilman ohjia onnistunut vaan aina valuttiin ulos.
Sitten sai ottaa mukaan myös laukan. Nosti kivan helposti. Open mielestä mentiin vähän liian lujaa. Itselläni oli oikein luottavainen olo vieraan hepan kyydissä laukassa ohjat yhdessä kädessä. Tästäkin tehtiin kujaan kääntöjä ja peruutuksia. Vähän varmistellen. Eikä meinattu päästä ihan perille asti. Lopuksi tuli kehuja että hyvin korjattu. Ratsastin kuitenkin päähän asti ja seistiin siinä hetki. Vaikka heppa yritti poikitella niin peruutus oli lopulta suora.
Loppuun ravailtiin ja mentiin hetki vielä käyntiä. Posekuvat otettiin sekä puolivälissä että lopussa. Kivaa oli.
Kunnon luksustunti kun hepan sai valmiina ja tunnin jälkeen hoitaja otti sen hoiviinsa. Ehdottomasti kannatti käydä. Yrittivät tietysti houkutella länkän pariin jatkossakin.
 |
| Sivupose. |
Ongelmia:
pysähtyminen
pakarat jännittyivät ihan liikaa
Parannusta:
nosti laukat helposti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora