Tasoittunut arabi

Perjantaina ehdin illasta tallille. Arvelin ihan oikein että jos Aapon ns. ykköskuski ei ole tallilla tänään niin arabi päätyy minulle. Näin kävi. Heppa oli taas vaihtanut karsinaa enkä meinannut löytää sitä millään. Seuraavaksi oli hukassa harjat ja satula. Yhä poni oli välillä sitä mieltä että päähän ei saisi koskea. Sain kuitenkin varustettua ennätysajassa. Olin heppaa ovelampi.

Kelinä oli aurinkoinen +18°C ja kenttä eilisestä sopivan kostea. Ratsukoita oli kivasti vain 4. Kentälle meno oli aikamoista raahautumista Limozan tapaan. Raippaa ei ollut. Nyt kiristin satulavyötä kunnolla maasta käsin. Niin kunnolla että se meni poikki! Solki irtosi joustosta ja olin hyvin onnellinen ettei tämä tapahtunut maanantaina kun satula oli kallellaan. Olisin saattanut poistua kaaressa. Uusi vyö tilalle ja maasta selkään. Ei mitään ongelmia.

Vyötä tai jalustimia ei tarvinnut säätää mutta heppa seisoi ihan rauhassa paikoillaan kunnes pyysin sen liikkeelle. En tajua mikä oli maanantaina pielessä. Satula liian edessä? Liian löysä? Penkiltä nousu?

Tämän tunnin piti pitkästä aikaa omistaja. Edellisestä olikin noin 3 kk. Huomasi siitä että tehtiin monipuolisempia ja pykälää vaativampia kuvioita kuin yleensä. Laukattiinkin poikkeuksellisen paljon. Mentiin avoja käynnissä ja ravissa, lopputunnista pohkeenväistö uralle ravissa, peruutus, täyskaarrolla laukanvaihto.

Meidän suurimpia haasteitamme oli ihan perusetenevä ravi. Pyysin ensin pikkuraipan ja paria kierrosta myöhemmin kouluraipan. Aika paljon piti patistella että edettiin. Laukannostot oli paljon vaikeampia kuin esteillä. Kulmasta nostaminen auttoi, maiskutus ei. Ja pudotteli ihan yllättäen raville. Ratsun luikkuuden takia oma tasapaino lähti äkkiä hakoteille kun laukka ei heti noussutkaan. Tiedostin mutten osannut korjata. Jalustimetkin putoilivat tässä. Omasta mielestäni ne olivat pitkähköt, open mielestä 2 reikää liian lyhyet. Jäykkyyttä lonkissani kuulemma.

Ratsain suurin hankaluus oli peruutuksessa. En vain saanut Aapoa taakse. Open ohje oli pitää vastaan kunnes ottaa askeleen taakse. Ja vetää ohjista lujempaa kun ei auttanut. Ohjasote suunnattiin kohti omia reisiä, yläkroppaa kallistettiin vähän eteen, lantiota myös johonkin. Tuntui pahalta sekä henkisesti että fyysisesti. Kun hetkeksi hölläsin niin heppa ehkä tasapainotti itseään ja otti askeleen taakse. Kehuin. Mutta tämä ei riittänyt vaan sama uudestaan. Ope tuli avittamaan maasta. Kädet hapotti ja pelkäsin että ratsu lähtee ylös- eikä taaksepäin. Heppa oli herkkä suusta ja jos käsiini sattui niin miltä mahtoi tuntua ratsuparan suussa. Lopulta kuitenkin saatiin tämä tehtyä. En tullut tippaakaan onnelliseksi vaan harmitti hepan puolesta.

Laukanvaihdoissa heppa pääsi ottamaan ravia väliin. Näin kyllä aiemmin että osaa vaihtaa laukassa pysyenkin mutten vain saanut laukkaa pidettyä yllä.

Avot meni yllättävän hyvin käynnissä. Ravissa oli huojuvampaa. Tälläkin toimi paremmin kun ohjalla teki mahdollisimman vähän ja hoiti avon istunnalla. Ravissa ope käski tehdä voltteja alle mutta tämän kanssa yllättäen onnistui mielestäni helpommin ilman niitä. Kummallista. Lopulta ruuna rupesi venkuloimaan eikä olisi halunnut enää ravata opekulmaan. Annoin hetkeksi pitkät ohjat ja ajattelin että on väsy. Muttei auttanut. Muualla tuli onneksi vielä hyviäkin pätkiä.

Lopuksi tehtiin vielä raviväistöjä uralta sisään. Taisin alkuun yrittää vähän liikaa. Kaikki tänne nyt. Heppa ei ehkä taaskaan tajunnut mitä tahdon ja harasi vastaan. Muutamalla toistolla ja rauhallisemmalla menolla päästiin paremmin sivulle. Olisin mieluusti aloittanut tämän käynnissä mutten viitsinyt taas jupista vastaan.

Eipä loppuraveissakaan esitetty mitään kovin taidokasta menoa. Ope antoi tunnustusta siitä että sain hepan pois patenttimuodossaan leijumasta ja paremmin eteen. Eipä se kovin helposti sinne eteen mennyt.

Kaarrossa yritti hyöriä mutta kun kerran käänsin takaisin paikalleen niin malttoi seistä. Tallissa rapsuttelin ja yhä välillä sai koskea päähän ja korviin ongelmitta ja välillä taas ei. En ottanut selvää että mikä siinä on.

Ongelmia:
raahusti taluttaessa
satulavyö hajosi
peruuttaminen
laukat nousi huonommin
pudotteli laukkoja pois
välillä kiemurreltiin
oli hitaahko
päähän ei aina saanut koskea

Parannusta:
suitsiminen meni edelliskertaa nopeammin
ei sinkoillut
yllättävän hyviä avoja