Seurakoulukisoissa pinkeänä

Sunnuntaina oli taas kisat Uotilassa. Tällä kertaa seurakoulua ja ratsuna hyväksi havaittu Flika. Lisäjännitystä näihin kisoihin toi se, että nyt mentiin sääntöjen mukaan ilman apuohjia (ja suojia). Raipattomuus ja kannuspakko eivät tuoneet mitään uutta. Realistisen tasoarvioni mukaan lähdettiin kisaamaan helppoa C:tä. Ohjelmana oli helppo C:1.

Laitoin Flikalle sykeröt ja tamman harja oli yksi haastavimmista letittää. Saksien käyttö olisi helpottanut kovasti. 4 ylintä lettiä tuli helposti vaan loput siitä alaspäin olivat muutaman sentin verran paksua harjaa ja loppua kohti vain muutama pidempi karva. Tasamittainen harja olisi helpompi saada siistiksi leteillä. Omasta mielestäni onnistuin silti hyvin.

Sykeröitä sivusta.

Sykeröitä edestä. Kapea tamma.

Verkka alotettiin maneesissa vaikka mieluusti olisin mennyt pidemmäksi aikaa kentälle. Eka kerta koko ratsastuskerta täysin ilman apuohjia. Taivuttelulla turpaa alas. Ei ollut onneksi pinkeimmillään. Vaan ratsukoita oli aika paljon ja oli aavistuksen ahdasta. Ei laukattu maneesissa (käynti- ja ravityö ei tullut vielä hyväksi). Siirtymiä, peruutuksia ja taivutteluja.

Kenttä oli märkä mutta kisat pidettiin silti pihalla. Kelinä pilvinen +12°C. Flika ihanan vähän tuijotteli mitään. Oli kyllä yleisesti aika jännittynyt mutta pysyi käsissä. Laukat nousi ihan ok mutta maneesissa ollut rentouden häivä oli aika kadoksissa. Muutamat suht raameissa olevat ravipätkät saatiin ekan ratsukon ollessa radalla. Yritin pitää tamman hommissa ettei unohtuisi keskittymään vääriin asioihin. Peruutukset meni pahasti vinoon, keskiraveja en juuri treenannut. Ympyröillä ja volteilla liiraili ristiaskelia.

Tuomareiden autoja ei tarvinnut kummastella. Itse suorituksessa keskiravit ratsastin vähän varovasti. Mutta pysyttiin kuitenkin ravissa radalla. Lähes unohdin radan ja olin jo pysäyttämässä peruutukseen ennen kolmikaarista. Siinä sitten leväytin pasmani ja oma keskittyminen rakoili. Peruutusta edeltävä pysähdys ei meinannut millään rauhoittua aloilleen. Steppailtiin vaikka kuinka kauan ennen kuin Flika seisoi aloillaan. Eikä tästä edes rangaistu pisteissä!

Laukassa tuli pelkäämäni vaihto, tosin pitkällä sivulla eikä lävistäjän lopussa. Tajusin kuitenkin korjata. Oli sangen pomppuisaa menoa. Jälkimmäinen laukka ei meinannut nousta. Päästiin rata silti sukkuloitua läpi ja pysyttiin aidoissa. Lopputervehdyksessä Flikakin esitti taas oman tervehdyksensä. Toinen tuomari kiitti siitä vaikka ei tosiaan ollut tarkoitettua. Lisää treeniä ilman apuohjia sanon
minä.

Tuomarit oli kiltillä päällä ja numeroita oli nelosesta seiskaan. Itse olisin tuomaroinut vähän tiukemmin. Vaan ei se onneksi tällä kertaa näyttänyt videolta niin pahalta kuin miltä tuntui. Toki tuloksissa jäätiin viimeisiksi 57,250 prosentilla. B:hen ei olisi ollut mitään asiaa.

Maneesissa sitten vielä kävelin ja keventelin hetken ja tahdoin hepan rennoksi ennen kuin tulen alas. Muita kuskeja Flikalle ei tänään ollutkaan. Saattaisin kyllä itsellenikin löytää helpommankin kouluratsun.