Pitkästä aikaa esteitä Fossilla

Eilinen juonipaljastus piti paikkansa ja tänään pääsin hyppäämään Fossilla. Tallille mennessä riemuitsin siitä että hypätään ulkona ja esteet on valmiiksi paikoillaan. Väärin! Piha oli pullollaan esteitä mutta meidän piti kantaa niitä vielä lisää. Pian loppui tarveaineet kentän laidalta, joten loput tarvikkeet kannettiin tallin takaa. Keli oli lämmin ja esteitä kantavia kuskeja vain 3. Hyvät alkuverkat siis. Oma huumorintaju meinasi vain loppua ja mielestäni oltaisiin voitu hypätä valmiiksi paikalla olevia esteitä.

Hevosen kuntoonlaittoon jäi lopulta 9 minuuttia. Onneksi hepo ei ollut kovin likainen. Mutta satuloiden kanssa sitten mokailin. Estesatulan kohdalla olleessa penkissä ei ollut karvaromaania, joten sain purkaa sen toisesta satulasta. Kun laskin penkin hepan selkään niin havaitsin että sehän on koulusatula! Kaikki purkaminen turhaan! Eilen menin siis koulutunnin estesatulalla ilman että huomasin asiassa mitään kummallista. Näemmä sentään toisinpäin huomasin jotain vikaa. Myöhemmin kuulin että koulupenkki ei ole edes käytössä tällä hetkellä. Hyvä näin siis.

Fossi oli aiemmin mennyt jo yhden tunnin alle, joten jarrut toimi eilistä paremmin. Silti yritti alkuun vähän kiihdytellä ravissa. Ravi olikin pahinta viipotusta. Ja kuten eilen niin vasen laukka oli vähemmän rankkaa käsilleni kuin oikea.

Verkkatehtävänä tultiin kahta puomia, sittemmin pikkupystyä, joiden väliin piti ottaa siirtymä laukasta raville. Siirtymät olisivat voineet olla nopeampia mutta ope kehui siitä että rauhallinen pidättäminen on pitkällä tähtäimellä parempi ratkaisu kuin turha riuhtominen. Joka kerta kuitenkin päästiin raviin ja lopulta ehdittiin nostaa laukkakin takaisin ennen seuraavaa estettä.

Linjan jälkeen ruvettiin tulemaan rataa. 10 estettä ja 2 kierrosta. Meille tuli tosin vielä kolmas kierros sakkona sekä vielä ylimääräinen sakkolinja.

Ekalla kierroksella estekorkeus oli n. 60 - 70 cm. Meni yllättävän tasaisesti. Seuraavalle kierrokselle esteet nousi noin kasikymppiin ja sain houkuteltua videokuvaajan. Ehkä siksi tuli "ääk joku kuvaa mua" -jäätyminen. Menosta tuli paljon epätasaisempaa. Lopulta en nähnyt ponnistuspaikkoja enää ollenkaan ja pompittiin ihan mistä sattuu. Kiltisti Fossi silti kapusi esteistä yli vaikka tultiin välillä ihan pohjaan. Ja vaikkei kuski aina ollutkaan ihan samaan aikaan menossa yli. Pysyin kuitenkin kyydissä.

Tästä räpiköinnistä ansaittiin täysi sakkokierros. Luulin että otettaisiin vain jotain osia mutta tultiinkin koko homma uusiksi. Nyt olin hepan kanssa jo paremmin synkassa. Silti tuli huonoja ponnistuspaikkoja ja puomit putoili. Hetkittäin pidätteet meni tosi hyvin läpi, välillä ratsu taas innostui ja kiihdytti esteelle. Tasaisuus puuttui. Mutta kapeasta esteestä ei tuumannut mitään eikä juuri kiemurrellutkaan. Pari väärää laukkaa mutta muuten sangen tolkusti.

Lopuksi hypättiin vika linja vielä uudestaan. Vasta kun sanottiin niin tajusin nämä perusasiat että päätä monellako mennään ja eka hyppy vaikuttaa suunnitelmaan. Ope tuntui olevan epäilyttävän tyytyväinen räpellyksiimme.

Lopulta työllä ja tuskalla kentälle haalittua trippeliä ei edes hypätty.

Ongelmia:
keilattiin jokunen kun en löysännyt tarpeeksi ajoissa

Parannusta:
mukisematta kaikesta yli (kapein oli vaikein)


Lopputunnin hyppyjä Fossin kanssa.