Maailman somin poni

Edellisenä perjantaina vinkkailin että Wanesalla olisi kiva joskus mennä. Tällä kertaa toive toteutui nopeasti ja maanantaina sain kavuta supersöpön ponin kyytiin. Kipan mukaan pikkuponi (tallin omassa esittelyssä taitaa lukea 145 cm) muttei onneksi tuntunut kovin pieneltä. Vuonohevonen. En saanut jalkoja mahan alta yhteen. Opekin kommentoi heti alkuun että saan pohkeeni paljon paremmin kiinni kuin Harmonialla. Valokuvat paljastavat ettei oltu edes kovin epäsuhtaisen näköinen pari. Yllättävää!

Mallu kuvasi tunnin jälkeen.

Poni oli yhden tunnin tehnyt alle ja meni sen ilman satulaa. Minullekaan ei satulaa suotu, joten jatkoin vikellysvyön ja vilttiviritelmän kanssa. Eikä sitä satulan puuttumista juuri huomannutkaan. Eipä tarvinnut pelätä sitä että mahdunko siihen.

Ratsukoita tunnilla oli 5 ja tehtävät täsmälleen samat kuin perjantaina Tytsyn kanssa. Keskimpyröitä, ravilisäyksiä, laukkaympyröitä ja siirtymisiä kulmiin.

Ponilla oli vähän omia vinkeitä. Ei onneksi pahoja. Mutta yhtäkkiä saattoi purra kuolaimeen ja kääntää turpansa milloin minnekin. Sisään tai ulos, vasemmalle tai oikeaan. Ohjeet oli liikutella kuolainta (ilman että liike näkyy ulos saati pää heiluu) tai jopa ravistella poni irti kuolaimesta. Ravistelussa olin aika huono. Muuten tuli ehdottomasti eniten kommenttia johtavasta sisäkädestä. Kyynärpää kiinni kylkeen ja liike ylemmäs. Käteni kun edelleen yrittää suoristua kohti reittä. Kovin raskas edestä poni ei ollut. Vaan napakampaa ohjastuntumaa kaivattiin. Toisin kuin monet muut niin tämä tuntui olevan enemmän oikealta kiinni.

Reitillä pysyttiin sangen hyvin. Kääntävät ulkoavut sai olla napakat. Toiseen suuntaan oli hankaluuksia irrottautua uralta. Myös reippautta löytyi ihan hyvin. Eikä tosiaan pöljäillyt mitään. Laukat nousi oikein, nosti suht helposti ja päästiin takaisin ravillekin. Toki monesti oli sellainen olo että Hoon kanssa olisi paljon helpompaa. Poni pyöristyi ja keveni vasta ihan lopuksi. Ja tuntui siltä että silloin kun itse värkkäsin vähemmän ja päästin tosi kevyelle tuntumalle.

Lämmintä oli +22°C ja aurinkoista. Kenttä pölisi aikamoisesti. Ja kun tunnin jälkeen kysyttiin että tahdonko jatkaa niin toki halusin. Näin ponikin joutui kolmanneksi tunniksi hommiin vaikka olin huolissani miten se jaksaa.

Satulaa en saanut edelleenkään. Yllättäen tokan tunnin ohjelma oli sama kuin viime maanantain jälkimmäisellä tunnilla. Eli kavalettia. Alkuverkat pitkin ohjin. Ravissa oli olo kuin nojatuolissa olisi istunut. Hankalinta oli ohjaus löysin ohjin. Ei juuri kääntynyt. Laukkakin meni tolkusti.

Edelliskerran tyyliin tultiin yhtä kavalettia (miniestettä) vuorotellen kummastakin suunnasta sekä ravissa että laukassa. Itse yritin odotellessa vähän taivutella. Vaikka aika vähiin jäi kun odottelua ei juuri ollut. Meitä kun oli vain 3.

Este pysyi pienenä ja ponin kanssa oli aika helppoa. Laukassa säätyi kivasti eikä tämäkään kuumunut. Ope kaipasi lisää aktiivisuutta. Lopulta tuntui että mentiin jo aika haipakkaa, sitten kelpasi. Videolta katsottuna hyvin kohtuullista vauhtia. Ponin erikoisuus oli että vielä esteelle linjauksen jälkeen saattoi purra kuolaimeen ja kallistella päätään. Onneksi ei epäröinyt eikä kiemurrellut. Ope kaipasi vielä parempaa esteelle tuontia. Korkeus oli tänään hyvin maltillinen. Max 50 cm jos sitäkään. Kunnon hyppyjä ei videon mukaan tullut loppuunkaan vaan pikemminkin astuttiin yli.

Videolta kaapattu.

Loppuraveissa vihdoin sain asetukset kumpaankin suuntaan läpi. Sitten tosin vain jolkoteltiin. Tunnin hankalin osuus olikin siirtää poni pitkin ohjin istunnalla ravista käyntiin. Sujui sen verran huonosti että otin omatoimisesti sakkokierroksia. 4 sivua yritin jarruttaa ja yhteen kulmaan poni aina suvaitsi siirtyä. Tuota olisin voinut tehdä paljon pidempäänkin. Mutta taisin olla turhaan huolissani ponin jaksamisesta. Ei se kovin poikki voinut olla jos ei malttanut kävellä!

Tunnin jälkeen selän pesu, ötökkämyrkyllä sumutus ja poni pihalle. Vähän yritti vetää ruohoille mutta totteli.

Ihana haliponi! Mallu kuvasi nämä.

Mieluusti tuolla menisin toistekin. Vaikka on Harmonia ihanampi.

Ongelmia:
asetus vaikeampi saada oikealle läpi
toiseen suuntaan hankaluuksia päästä pois uralta

Parannusta:
tolkku poni
liikui ja ohjautui
kiva pomppu

Tässä kuski ei ole uupunut lämmöstä.

Toinenkin pose.

Anni videoi menoa: