Maastoutumisharjoituksia

Lauantaina oli ABC-hyppelyiden aika. Karsinassa Aapo äkäili ja rupesin ajattelemaan kuinka paljon yhteistä niillä Harmonian kanssa on. Samantyyppinen äkäily harjattaessa (tänään Aapokin nosteli takasia), ovat suunnilleen yhtä korkeita, aika samanmuotoisia ja vaativat suht samanlaista ratsastusta. Kummallisesti silti tykkään Harmoniasta hurjasti enemmän.

Toiveista huolimatta ei saatu jumppasarjaa vaan orastava lupa lähteä parin viikon päästä Pikkaralan kisoihin hyppäämään 70 ja 80. Siksi siis ratatreeniä. Esteitä oli maneesissa 6. Kentälle ei vielä toiveista huolimatta päästy. Pihalla oli aamulla lunta, hrrr.

Aapo liikkui heti alkuverkoissa ihanan hyvin itse eteen. Ei tarvinnut tohottaa lisää vauhtia. Keula ylös ja takaset alle. Laukassa istuin suosiolla penkissä. Verkkahyppyjä tultiin kahdeksikolla laukkoja vaihtaen (saatiin vaihto kertaalleen lennosta esteen jälkeen) ja sitten 21 metrin linjalla. Lopuksi vielä 3 estettä putkeen. Ei mitään kamalinta, mutta koska mainitsin tasaisen tahdin pitämisen meidän haasteeksi niin saatiin sitten sen takia sakkokierroksia. Olin taas hukassa että koska laukka on hyvä. Liian hidas, liian kiireinen, liian löysä, kiihtyvä. Huonoja vaihtoehtoja oli paljon.

Rata hypättiin kahdesti. 9 hyppyä, perusesteitä. Ekalla kierroksella korkeus oli n. 70 cm. Ei ihan tasaisin mutta ok ponnistuspaikat ja vääriä laukkoja taisi tulla vain 1. Silti epätasaisempi kuin viimeksi kisoissa. Pohdin että Aapo on kiva kun antaa paljon anteeksi ja kipuaa esteet huonommistakin paikoista (verkkahypyt).

Jälkimmäiselle kierrokselle esteet nousi kisakorkeuteen eli jonnekin 80 cm kieppeille. Pohdin mielessäni että nostaisipa niin paljon että meille tulee ongelmia. Ja tulihan niitä. Heti ekalle pystylle askel ei osunut ollenkaan ja kuski jäätyi. Hepo tyssäsi esteen eteen ja kuski ensimmäistä kertaa elämässään poistui avustetusti Aapon kyydistä. Siisti istahdus puomin päälle.

Puomi-istuntaa. Kuva videolta. Itse video on alla.

Takaisin kyytiin ja uudella yrityksellä yli. 5 laukan kaareva väli oli joka kerta vähän ahdas. Ratsu rupesi kuuntelemaan ja väliin tuli hyväkin hyppy. Kunnes seiskaesteelle sama päättämättömyys uudestaan. Aapo jarrut pohjaan ja kuski voltilla kerien pois kyydistä. Taas ehdin matkalla ajatella että kaulasta voisi ottaa kiinni. Päädyin kuitenkin siihen ettei se luultavasti ole kivutonta. Äkkiä maisemat sitten pyörähti ja ylitin esteen puhtaasti. Vaikka videolta näyttää (ja kuulostaa) siltä että iskin pääni matkalla yläpuomiin. Äkkiä olin silti takaisin jalkeilla. Mihinkään ei sattunut, joten takaisin kyytiin ja este yli. Loput meni ok. Sakkokierros jatkui samantien kyseisellä jälkimmäisellä ongelmapystyllä. Pyysin sen perään saada hypätä vielä ykkösenkin uusiksi. Hyvin meni sekin. Huomasin että pohkeet oli paremmin kiinni ja turha etukenotus hävisi.

Videolle tallentui näin hurjan näköinen volttisarja.

Tällaisesta pitäisi olla kai harmissaan mutta mieluusti koin tämän treeneissä enkä kisoissa. Voi kun oppisi vielä toimimaan niin että kun näkee ettei askel sovi niin "häiritsisi" hevosta vielä viime metreillä ja vähintään käskisi yli.

Varmuuden vuoksi kävin ostamassa uuden kypärän. Selkä jumahti vasta seuraavana päivänä (ja parani nopeasti) mutta odottamani niskajumi jäi puuttumaan.

Ongelmia:
kärttyisä heppa
kuski ei pysy kyydissä
ponnistuspaikat hetkittäin hukassa

Parannusta:
ei keljutuksia
ei vammoja
hepo liikkui kivasti itse eteen

Videota meidän hypyistä kuvasi Aleksei: