Tiistaina oli maastoestekurssin toinen päivä. Tallille mennessä satoi ja ukkosti. Heppajako oli ihan sama kuin eilen, joten Karkki oli taas edellisellä tunnilla hommissa. Tänään osasin varata kaiken valmiiksi, maastosuojat menivät kerralla oikeisiin jalkoihin ja hokitus sujui sukkelammin. Nyt muistin ponikannukset autosta. Kastuimme kun kapusimme pihalla kyytiin. Onneksi pilvet menivät ohi ja lopulta paistoi aurinko.
Tänään itsenäisen pikaisen alkuverkan jälkeen tultiin kahta pikkuestettä osin mäessä ympyrällä. En ollut kovin skarppina vaan ratsastin edellä menevien perässä useamman kerran väärää reittiä. Parisen ympyrää molempiin suuntiin. Ja kun yritin eilisestä kauhistuneena myödätä enemmän niin heti tuli sanomista ettei pikkuesteillä voi heittää ohjia pois. Jatkoin siis aiempaan tapaani.
Sitten hypättiin 5 esteen pikkurata mäen päälle. Samat 4 ensimmäistä kuin eilen ja harrasteen punaruskea laavu perään. Ihan ok mutta laavu hypättiin aika reunasta. Yhä tamma vaihteli laukkoja itse ennen ponnistusta. Molempiin suuntiin. Mutta nyt myös tajusin vaihdella ne lennossa takaisin ja se onnistui.
Seuraavaksi tultiin ihan uudelta pellolta kaksi isoa tukkia. Välissä ehkä 15,5 metriä. Sujuvasti 3 askeleella tai vähän rauhallisemmin neljällä. Olin jo unohtanut että maastoesteitä ei suinkaan hypätä keskeltä suoraan vaan katsotaan hyvät linjat esteeltä toiselle. Eli nämä tultiin aika vinosti. Samalla kierroksella tultiin myös puinen sianselkä ja joku risutukki tms. Yritin tulla sujuvasti mutta 4 askelta väliin. Seuraava tultiin vähän lähelle ja vika ok. Ja sama takaisin päin. Ensimmäiset ok mutta isoille tukeille kiemuraa. Ratsastin itse huonosti. En oikein päättänyt askelmääriä enkä huolehtinut että ratsu pysyy linjalla. Saatiin sakkona heti uudestaan. Ja heti perään käsky käyntiin ja komento ratsastaa kaarteet tarpeeksi suurina ettei tule liukastumisia. Ehkä sitten esteen jälkeen käänsin turhan tiukasti muiden luo kuulemaan ohjeita?
Uusi laukka päälle ja heti siinä vähän takaset lipsuivat. Juuri kun ope oli varoitellut. Ei edelleenkään priimasti mutta nyt paremmin yli. Yhä neljällä.
Seuraavaksi tultiin sama alku ja perään vielä trakehner-tukki ja ylämäkeen penkki. Taas suora linja ja esteet vinoon. Ykköstukki meni yhä vähän haparoiden mutta 3 seuraavaa sekä trakehner oikein sujuvasti. Ja sitten taas vähän kiemurreltiin. Penkistä yli muttei ihan sujuvimmin.
Tässä välissä taidettiin käydä kahlaamassa ja katselemassa reitti veden jälkeiselle esteelle. Arvelin että tullaan alashyppyä mutta nyt ei tultukaan sitä yksitellen vaan kunnon tehtävänä ja radan pätkän osana. Ylhäältä tukki, n. 7 askelta, alashyppy, olikohan jotain 7 - 9 askelta ja alamäessä toinen tukki, veden läpi ylämäen risuesteelle, vasemmalle ja iso tukki kohti vettä, veden läpi ja eilen hypätty ruskea tukki veden jälkeen.
Pelottava "me kuollaan kaikki" -alashyppy ei ollut yhtään paha. Mutta itselleni näemmä auttaa että perässä on tehtäviä, joihin keskittyä. Veteen Karkki vähän hidasti. Vaikka muuten yritti kiituroida (tänään jarrut toimivat paljon paremmin) niin nyt ei mennyt pohkeesta eteen. Hypyt kuitenkin hyvin. Oli kivaa! Kuski rupesi näyttämään vihdoin sitä tavallista hymynaamaa.
Luulin jo että tähän loppui mutta tultiin vielä sama uudestaan ja perään lisättiin tukki kukkulan päältä. Jälkimmäinen kierros oli vielä sujuvampi. Olin mukana hypyissä, paikat olivat kohdillaan, Karkki ei katsellut eikä kiemurtanut. Viimeinenkin este sujuvasti yli. Sen jälkeen ei tullutkaan heti raville kun halusin. Jatkoin siis laukassa kunnes sain himmailtua raviin. Olipa mahtavaa!
Kaikilla meni vika kierros hienosti ja opekin oli tyytyväinen. Kun hämmästelin ääneen että pelottava alashyppy oli kutistunut niin ope myhäili partaansa että kyllä täältä ensi vuodeksi löytyy uusia pelottavia esteitä, odottakaahan vain. Lopuksi hyppäämämme rata oli kuulemma tasoltaan jotain tuttarin ja helpon välistä.
Tänään katsoin ettei Karkki pääse haukkaamaan kuskia. Käyttäytyi oikein säyseästi. Jonkun juuri tällaisen tahtoisin omakseni jos olisin hevosta hankkimassa. Loistavat maastohyppyominaisuudet. Oli luottavainen olo ja oli kivan helppoa.
Ongelmia:
kastuttiin pihalla
vaihtoi yhä monesti laukkaa juuri ennen hyppyä
kaarteiden ratsastamisesta tuli sanomista
samoin heti alkutunnista kun yritin myödätä enemmän
pientä kiemurtelua
Parannusta:
vaihtoi laukat pyynnöstä askeleessa
keli parani aurinkoiseksi
ei kieltoja
mikään este ei pelottanut
viimeinen kierros oli sangen super ja oli kivaa!
Johanna videoi lopputunnin hyppyjämme:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora