sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Viimeiset maastoesteet alas, ylös ja järveen

Sunnuntaina hypättiin vain 1x1,5h. Sinne sain ratsukseni vauhdikkaan suokkitamma Minnin. Molemmat muut meidän ryhmässämme olivat sen jo testanneet. Jatkettiin siis samoilla 3 hengen porukoilla. Keli vielä eilistä lämpimämpi.

©Heli Koskimäki

©Heli Koskimäki

Taas mentiin alkuverkat derbykentällä. Tamma oli paljon rauhallisempi kuin odotin. Kaksi aiempaa kuskia sanoivat että alkuun ravi tuntui ihan holtittomalta. Ei tänään. Vähän protestoi välillä pidätteitä pään heiluttelulla. Toisaalta oli kivan kevyt edestä ja kuunteli pidätteet kuitenkin. Kaksi kierrosta ravia ja pari rauhallista laukkaa. Eikä ehdotellut mitään omia kiihdyttelyjä. Alamäkeenkin antoi hyvin kiinni. Hyvässä tasapainossa. Loikattiin yksi kolmen tukin pikkukierros eikä spurttailtu. Ihan asiallisesti meni eikä katsellut mitään.

©Heli Koskimäki

©Heli Koskimäki

Sitten suunnattiin kohti rantaa. Alamäestä löytyi 4 rappusen portaat. Ensin mentiin käynnissä alas. Minni taisi jo siinäkin vähän kiihdytellä loppua kohti. Ihan asiallisesti. Sitten uudestaan ja nyt ravissa. Saattoi olla laukkaakin mutta yhä tasaisesti alas. Enempää ei tultu alas vaan loikittiin ne ylös. Meidän hyppyvuoromme pysyi kakkosena ja humma rupesi jo vähän kuumumaan kun kaveri lähti. Vaikka ope sanoi että ne tulevat innareina niin silti odotin joka väliin vielä yhtä askelta enkä ollut ihan mukana. Lyhyestä suokkilaukastaan huolimatta Minni venyi välit ilman lisäaskelia. Ope oli tyytyväinen eikä tultu tätä enempää. On kuulemma raskasta hevosille.

Loikalla ylös.
©Heli Koskimäki


Matkalla rannalle hypättiin vielä reki vai mikä kärry se oli. Siinä kuulemma vauhtiosuus eli isolla laukalla yli ja sen jälkeen sai karauttaa. Olipa siistiä! Este ylittyi näppärästi ja Minnihän lähti kun pyysin. Gps sanoi huipuiksi 45,8 km/h. Eikä vauhti mennyt hummalla päähän vaan antoi myös hidastaa.

Tukki veden jälkeen.
©Heli Koskimäki

©Heli Koskimäki

Alas kohti järveä.
©Heli Koskimäki

Sitten loikittiin rannalta veden kautta tukille ja toiseen suuntaan. Pari kertaa. Vesi tuli yllättävän äkkiä vastaan ja sinne sai tehdä aika tiukan loivan kiemuran. Oksat haittasivat vähän hyppyä veteen päin. Minni teki isoja loikkia enkä ollut ihan priimasti mukana. Valokuvat kavaltavat että kevyt istuntakin unohtui vedessä.

©Heli Koskimäki

©Heli Koskimäki

©Heli Koskimäki

Lopuksi tultiin vielä alashyppy suoraan kohti vettä. Humma kävi sen verran kierroksilla että kahdella ensimmäisellä kerralla sohlasi väärään laukkaan juuri ennen tiukkaa kurvia, joten tultiinkin se ravissa. Kolmannelle sakkokierrokselle tehtiin pohjille polulla voltti vasemmalle. Juuri niin ajattelin itsekin mutta luulin sen liian erikoiseksi. Se kuitenkin auttoi ja nyt päästiin koko homma laukassa. Näppärää! Taas unohdin täysin jännittää ja homma oli vain kivaa ja mukavaa.

Kohti järveä toiselta kyljeltä kuvattuna.
©Heli Koskimäki

©Heli Koskimäki

©Heli Koskimäki

Ongelmia:
kuski ei ollut portaiden ylöshypyissä ihan tilanteen tasalla
vedessä unohtui kevyt istunta
humma vähän kuumahti ennen omaa vuoroa
kaksi ensimmäistä kertaa tultiin vesialashyppyyn ravissa

Parannusta:
empimättä kaikesta yli
kivan tasainen
meni lujaa ja oli jarrut
kevyt edestä

Videokooste GoProsta sekä Helin ja Heidin kuvauksista:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora