Sunnuntaina hyppelöt jatkuivat heti perään Hupakolla. Onneksi jälkimmäisen tunnin väki varusti Hupakonkin ja ensimmäisen tunnin huoltojoukot nappasivat Hempan mukaansa.
Jostain syystä kuvittelin että Hupakon kanssa olisi nyt hirveän helppoa. Alkuverkassa humma oli suht tasainen. Välillä turpa nousi mutta pääosin kulki malttaen ja pyöreänä. Laukat eivät olleet pelkkää kaahausta vaan säätövaraa oli enemmän mutta nyt oli laukoissa jännittyneempi eikä liikkunut yhtä rentona.
Ensin tultiin puomien yli ravissa kolmikaarisella. Sitten niitä sai ylittää laukassa ympyröillä. Jo tässä mentiin aika reippaasti. Sen jälkeen tultiin muistaakseni kolmikaarisella vaihtotehtävä kavaleteilla ja meinasi olla vähän holtitonta kiihdyttelyä. Aina en ehtinyt edes ajatella mikä laukka tuli ja ainakin kertaalleen jäi vaihtumatta. Saatiin joku sakkokierroskin kaahailun takia. Kerran en malttanut odottaa hyppyä ja meinattiin mennä koko ratsukko rähmällemme kun poni kompuroi kavalettiin. Kuski oppi kerrasta ja kun istuin pystympänä niin meno helpottui. Paikat olivat tosin yhä välillä mitä sattuu.
Sitten tultiin edellisen tunnin kaarevaa linjaa. Hupakko katseli ekaa estettä (porttia) yllättävän paljon ja useamman kerran tultiin kiemurtaen. Kaarre meni välillä paremmin, välillä huonommin. Kun kaarre meni rauhassa niin sitten tie menikin plörinäksi ja jälkimmäisestä hypystä tuli huono. Kavaletilla en tainnut saada laukkaa vaihdettua kertaakaan vasemmasta oikeaksi. Kavereiden jälkeen tultiin muistaakseni sakkokierroksia ja sain reittiä vähän parannettua.
Rata hypättiin n. 70 cm korkeudella. Vaihtelevaa kiemurtelua ja kiihdyttelyä. Osa hyvin, osa vähän holtittomasti. Ei kuitenkaan kieltoja. Loppua kohti parani ja viimeinen (viides) hyppy mustalle pystylle oli oikein tyylikäs. Harmi ettei se tullut enää talteen. Sakkokierroksella saatiin uusia 3 ensimmäistä. Nyt mentiin vähän rauhallisemmin mutta keilattiin ekasta ja tokasta puomit mukaan. Kolmannelle tuli jommalla kummalla kerralla vähän huonompi tie. Mutta nyt mentiin siitä niin nätisti yli että omasta mielestäni meille riitti. Ope oli samaa mieltä. Huonosti jos kävi niin tämä oli viimeinen kertani tällä junnulla. Mutta ehkä hyvä ettei lopetettu maailman parhaisiin hetkiin niin ehkä ikävöin vähemmän.
Ongelmia:
aikamoista kiihdyttelyä
kiemursi lähestymisissä
jokunen pudotus
meinattiin kompuroida turvallemme
vääriä laukkoja
Parannusta:
kaikesta yli
myötälaukkojakin
Junnut videoivat hyppyjämme. Valokuviakin saattaa joskus löytyä jostain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora