Maanantaina ajelin takaisin Hyvinkäälle. Heti tietysti tallille. Selvisi että meidän kuuden tuntia ei taida olla enää olemassa. Vai olikohan se kadonnut jo aiemmin? Siihen kuitenkin päädyin ensin. Ratsastusuraansa aloittelevien aikuisten seuraksi. Ratsukoita tunnilla taisi olla 5.
Jo etukäteen kuulin että saisin mennä uudella Kropekilla. Ihan hevosen kokoinen kimo. Tytöt olivat onneksi harjanneet sen jo valmiiksi. Käyttäytyi asiallisesti. Ohjeistukseksi tuli että herkkä suusta, kuuntelee istuntaa hyvin ja saattaa olla vähän hidas. Kannuksia en laittanut mutta kouluraipan otin.
Kentällä olin näemmä vähän kesäterässä. Jolkottelin uraa pitkin enkä tehnyt tarvittavia säätöjä. Alkuun tuntui ettei ratsu ole yhtään avuilla. Kääntäminenkin oli vaikeaa. Heti kun aloitettiin hommat jouduin piinapenkkiin ja käskettiin laittaa raippa selän taakse. Onneksi sitä ei kestänyt kauaa mutta laski omia tunnelmia kovasti. Mieluummin ensin vähän uhkailtaisiin ja sitten vasta otettaisiin kovemmat aseet käyttöön. Toki omaa suhtautumistakin voisi yrittää päivittää.
Tunnin tehtävät olivat sangen ohjattuja siirtymiä. Käyntiä, ravia, pysähdyksiä. Välillä vähän loivaa kiemuraa. Meillä oli vielä säätöjen hakeminen kesken eikä ollut kaunista. Meni aika pitkään ennen kun sain ratsun pyöristymään edes käynnissä.
Lopputunnista tehtiin laukannostoja kulmissa. 2 sivua laukkaa, yksi ravia ja nosto käynnistä. Vasemmassa kierroksessa nosti välillä oikeaa. Yleensä nosto tuli puoli sivua myöhässä. Molempiin suuntiin saatiin kuitenkin yksi nätti ja täsmällinen nosto pisteessä
Selkään meno tuntui ihan hyvältä mutta näytti kuulemma jolkottelulta. Pyysin sitten lisää eteen. Vaan päädyinkin pääty-ympyrälle hiillostettavaksi. En oikein hahmottanut että mitä haetaan. Yritin vain seurata ohjeita ja pian ratsastukseni meni ihan mekaaniseksi. Sisäkäsi tekee pidätteen, vakaa ulkokäsi, käytä sisäjalkaa. Lakkasin kuuntelemasta hevosta, olin harmistunut ja hämilläni. Eihän se siitä tietenkään parantunut.
Lopulta estetunnin ope tuli yrittämään. Nyt aloitin kysymällä että mitä tässä tehdään. Yritetään ratsastaa hevonen aktiiviseksi ja rennoksi tms. Ravissa niska nyökkyyn siis. Vähän pystypäinhän se kulki, varsinkin nyt kun kuski oli kipsissä. Käynnissä pyöristyi mutta kuulemma jo siirtymäni raviin olivat vääränlaisia. Kun yritin hellemmin niin ravia ei irronnut. Lopulta esteope loikkasi itse kyytiin ja hepo toimi taikaiskusta. Hevonen on kuulemma kiva ja helppo ja minulta oltaisiin odotettu enemmän. En ollut kovin hilpeällä mielellä. Pohdin että itsenäisellä ruuna olisi voinut olla rennompi ja olisin ehkä keskittynyt siihen paremmin. Luultavasti oltaisiin kyllä menty löysinä ilman että olisin tajunnut.
Ongelmia:
kuvittelen että raippa selän takana on suuri rangaistus
en aina tajunnut mitä ohjeilla haetaan
laukat nousi vähän hitaasti ja mieluummin nosti oikeaa
en osannut muuttaa ratsastustani tämän hevosen mukaan
tunnin jälkeen harmitti
Parannusta:
kaikki askellajit löytyi
kaasu ja jarru sekä ohjaus pelasi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora