Perjantaina tallille mennessä oli vahvasti semmonen olo että saan mennä Pikulla. Piku mulle olikin merkattu. Ruuna oli jo valmiiksi hommissa ilman satulaa. Oman vuoron koittaessa jo parin kierroksen jälkeen huomasin kulmassa että oikea etunen astuu lyhyempää askelta. Opekin näki sen. Satula pois jos vika olisi siinä. Takaisin kyytiin. Ei vaikutusta. Meno oli sen verran epäsymmetristä että Piku talliin ja korvaava ratsu tilalle.
Kropek löytyi tarhasta ja se piti käydä metsästämässä mudan keskeltä. Vaikka sain liudan apulaisia niin silti olin vasta puolen aikoihin takaisin selässä. Käynnit ja ravihölkät itsenäisesti toisessa päädyssä. Käännöksissä valahti lapa edellä ulos.
Kun päästiin mukaan tehtäviin oli muilla raviympyrä jalustimet kaulalla. Minä onneksi sain pitää jalkkarit. Yksitellen nostettiin laukka, laukattiin pitkä sivu toiseen päätyyn, tehtiin sinne pääty-ympyrä ja toiselle pitkälle sivulle loiva kiemura takaisinpäin. Meidän ei tarvinnut tehdä kiemuraa.
Kropek ei nostanut laukkaa aina pyynnöstä. Nostossa välillä ohjauskin meni ihan rikki ja pudotteli itsekseen raville. Laukassa liirasi vahvasti sekä portille että kavereita kohti. Ulkoapuni olivat melko ilmaa ja tästä hätääntyneenä käänsin sisäohjalla. Siitä käänsi kaulan mutkalle ja pudotti raviin. Pahimmalla kierroksella laukka piti nostaa ehkä neljästi. Selviydyttiin kuitenkin tunnistettavasti. Ensimmäiseen eli vasempaan kierrokseen taidettiin ehtiä tulla vain kertaalleen. Oikeaan ehkä neljästi. Lohduttavaa oli että meno kuitenkin parani toistojen myötä.
Odotellessa yritin saada taipumaan ympyrällä. Käänsi kyllä kaulaa mutta nenä osoitti ulos. Käytin muutaman kerran käynnissä ja törkin lapoja ulos. Ope kommentoi että jalkaa pitää käyttää ihan kunnolla eikä tarvi olla niin kiltti. Jalkani olivat koomassa ja annoin hepan luikerrella ehkä tarpeettoman paljon.
Sitten olikin jo loppuverkan vuoro. Kun sain kommentin että lavat karkaa välillä ulos niin tajusin mihin pitää kiinnittää huomiota. Tämä auttoi ihan konkreettisesti. Meno lähti paranemaan ja jopa vähän harmitti että meillä jäi puolitiehen. Kyselin että saisinko jatkaa vielä itsenäiset puoli tuntia. Mutta eihän tämä ollutkaan vika tunti vaan Kropek jatkoi hommia. Korvaavaksi ratsuksi sain satulattoman Wanesan enkä osannut olla yhtään pahoillani.
Wanesa oli näyttänyt jo edellisellä tunnilla kivalta. Pyöristyi kun otin ohjat tuntumalle. Nyt tajusin tehdä vasemmassa kierroksessa loivia kiemuroita että pääsin taivuttamaan oikealle. Ohjatusti tehtiin siirtymiä ja piti ajatella mahdollisimman vähän kättä. Käyttää istuntaa. Tänään ei oikein onnistunut.
Alkutunnista poni toimi hetken ihan hyvin molempiin suuntiin. Sitten tuli taas enemmän vastustelua. Lopulta selvittiin siitä yli kun vaan pidin kädet paikallaan hankalan kohdan yli. Wanesa myötäsi ja oli sen jälkeen paremmin kahdella ohjalla.
Kevennykset jätin sikseen. Ravia mentiin aika paljon mutta se oli tasaista poniravia ja kyydissä mukava olla. Vain etenemisen energiasta piti huolehtia, kaikki muu sujui hienovaraisilla vihjeillä. Ihanat kulmat ja suoristukset.
Laukat otettiin vuorotellen käynnistä. Ratsastin käynnin hyväksi ja ihmeiden kumma, vasemmassa kierroksessa poni myötäsi laukassa ja pyöristyi. Tällaista ei ole ennen sattunut. Makeaa! Oikea oli vaivalloisempi jo käynnissä ja Wanesakin tuijotteli herkästi ulos kun myötäsin sisältä. Laukassa päästiin hyviin pilkahduksiin.
Välikäyntejä ei ollutkaan joten mentiin yliajalle. Jäin kävelemään kun muut otti loppuravit. Sitten loikkasin alas kyydistä ja talutin loput. Siinä hyytyi herkemmin kuin selästä. Onneksi oli raippa. Kannukset jätin pois ennen Kropekia.
Ongelmia:
Piku ei ollut kunnossa
Kropekin kääntäminen
Wanesan hidastaminen istunnalla
Wanesan kanssa jalkojen noustessa vikellysvyön remmin painoivat reisiin
Parannusta:
Kropekin kanssa tehtiin tunnistettavia pääty-ympyröitä
Kropek rupesi paranemaan loppua kohti
Wanesa pyöristyi ekaa kertaa laukassa
Tytöt videoi pari pätkää Wanesasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora