Tiistaina minulta meni perumisviesti ihan ohi ja haaveilin maastosta. Vaan eipä sinne sitten ollut muita lähtijöitä kuin minä itse. Pohdin itsenäistä maastoa mutta lopulta päädyin hinkuttelemaan kentälle. Eipä siellä maastossa olisi oikein nähnytkään enää. Ratsua pohdin pitkään Ressun ja Sokerin väliltä. Molemmat olivat menneet 2 tuntia alle. Jussia ei enää herunut. Lopulta Ressun helpompi purku tunnin jälkeen ratkaisi asian.
Poni ei ollut erityisen reipas. Alkutunnista liikkui vielä jotenkin. Päätin taas että nyt ratsastan jalasta eteen ja tasaiselle tuntumalle ja sainkin ruunan vain hitaaksi. Alkuun taivuttelin käynnissä. Kyllä Ressu aina nyökkäsi pyöreäksi mutta seuraavassa askeleessa ylös. Yritin taas yhtä sun toista. Tasaista ulkotukea, vakaita käsiä, johtavaa sisäohjaa, paljon jalkaa, ylitaivuttamista ja ulkoa myötäämistä, asetuksia ulos. Vaan ei oikein mikään tuottanut tulosta. Vasta ihan lopputunnista tein lyhyitä suoria pätkiä ja kulmia taivuttaen kunnolla ja pitäen ulko-ohjan kädessä. Se tuntui lohduttavan eniten. Ei poni kyllä mitenkään päin ollut apujen välissä.
Kaikissa askellajeissa meno oli vähän hyytymistä. Pahimmillaan ravissa. Sitten tuli raja vastaan etten kehtaa enää komentaa enempää. Yritin tarkistaa etten jää jaloilla hinkkaamaan tai puristamaan, edestä yritin olla tasainen. Eipä juuri auttanut.
Laukkoja otettiin molempiin suuntiin muistaakseni vain yksi pidempi pätkä. Kun asetin ulos niin ohjaus vähän huonontui ja koko poni valui ulos. Oikeassa kierroksessa sain ulko-ohjan pidettyä paremmin kädessä. Mutta ei poni voi kovin letkeänä liikkua jos se ei etene aktiivisesti.
Tein myös siirtymiä mutta pahimmillaan raviin piti komentaa oikein kovasti. Jotain meni pieleen. Alaspäin siirtyi kyllä. Kovin epätoivoiseksi en heittäytynyt vaan hämärän laskiessa yritin ratsastaa enemmän tunnustellen. Eipä siitäkään kyllä hyvää tullut. Lohduttauduin sitten sillä että opetuksessa meillä menee paremmin. Ehkä ponikin oli väsy.
Loppukäynnit poni kulki perässäni vapaana kun keräsin meidän kasat pois. Seuraamistaidoista 8.
Tallissa pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan tossukoihin. Ressulla ei ole etukenkiä ja nyt arkoo paljaita varpaita, joten sai tossut. Vaikka sain ne (opastettuna) löysättyä niin silti oli aikamoinen vääntely että sain ne pois jaloista. Onneksi Ressu oli avulias ja piti jalkaa ylhäällä.
Ongelmia:
eteenpäinpyrkimys
epätasaisuus edestä
Parannusta:
hidasti helposti
ei mitään ponivinkeitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora