torstai 25. elokuuta 2016

Yön pimeydessä Lida

Torstaina tallille lähtiessä löysin toisen hanskani parkkipaikalta auton takaa. Näemmä olin sen eilen huitonut ulos. Hyvä että löytyi.

Olin henkisesti valmistautunut Sinttiin mutta sainkin Lidan! Kaupan päälle siis ratsun varustus. Satulalle luimi, muuten oli asiallisesti. Ratsukoita tunnilla 5. Kelinä pilvinen +18°C. Aloittaessa oli valoisaa mutta nopeasti hämärä rupesi painamaan päälle.

Alkuverkka mentiin taas itsenäisesti. Taisi olla n. 20 minuuttia tunnista kulunut ennen kun sain opelta ensimmäisen kommentin. Lida oli aika tahmea. Kannuskielto jatkui yhä eikä raippaan oikein reagoinut. Luotin että kyllä se siitä herää. Verkassa taivuttelin ja olikin suht notkea eikä puolierot olleet pahat. Yritin tehdä säpäköitä nostoja ja spurttailla laukassa kevyessä istunnassa pitkiä sivuja.

Hypyt aloitettiin 20 metrin kaarevalla linjalla. 5 askelta meille. Kolmesti se. Sitten tultiin pelkkää keskellä kenttää olevaa okseria. Vaikka tulin suoraan niin Lida painoi hypyssä oikealle eikä vaihtanut laukkaa oikeaksi. Tultiinkohan pelkkä okseri kahdesti. Sitten radan 3 ensimmäistä estettä. Pysty, okseri ja pysty. Kun linjasin okserille tahallaan ohi niin löytyi vaihto oikeaankin. Pudotus tuli mutta viis siitä. Sillä kierroksella tuli kaikki 3 vaihtoa, jee! Olin niin täpinöissäni että unohdin kuunnella mitä ope kommentoi. Oma moka. Tultiin tämä vielä toiste ja pikkuhiljaa lisättiin radan muita esteitä perään. Sitten sarjalle asti ja lopuksi koko rata.

Lida vähän tuijotteli normikulmaansa kun hämärtyi. Pari minispurttia tunnin aikana. Parhaiten meni kun keskityin tasaiseen tahtiin. Kehitystä, sillä huomasin estettä kohti kiihtymisen. Sekä tuon oikealle heittäytymisen hypyissä. Pudotettiin alkutunnista ihan supervähän. 1 tai 2. Estekorkeuskaan ei kyllä toisaalta ollut kuin max 70 cm. Vääriä laukkoja kyllä oli senkin edestä.

Oma suuntaa antava versio ratapiirroksesta. Kakkosella sokeripaloja,
nelosena laine, vitosena vesimatto, kasina pieni muuripalikka.


Viimeisen kierroksen koittaessa oltiin yhä viimeisinä hyppyvuorossa ja rupesi olemaan enemmän pimeää kuin hämärää. Aurinko oli laskenut n. 40 minuuttia aiemmin (laskuaika 20.43, hämärän kesto 48 minuuttia). Kentän valoja ei saanut päälle. Esteet nousi ja korkeimmat oli ehkä 80 cm Alkurata meni ihan hyvin. Mutten nähnyt kunnolla mihin sihtasin. Varsinkin laine oli tummana hankala. Lida kuitenkin meni kaikista yli. Pudoteltiin aika paljon mutta otan niistä osan syystä omaan epämääräiseen ohjaukseeni ja osin arvelen että ei ehkä Lidakaan niitä erityisen hyvin nähnyt. Ope syytti tammaa loppakoiveksi. Vikan esteen jälkeen Lida otti pienet spurtit. Saatiin kaareva vielä sakkona ja nyt se meni vähän sujuvammin vaikka laine yhä putosi.

Ope kommentoi että perusratsastuksessa on puutteita. Kaarteissa kaatuu sisään ja pitäisi myödätä vielä paremmin. Kuulemma voin matkustella enemmän kuin Sintin kanssa. Tottahan se onkin mutta miksi ratsastuksen pitäisi ollakaan erityisen työlästä? Ehdotin että lauantaina voidaan koulutunnilla parantaa sitä sileän hallintaa. Kuulemma harkitsee että saanko hypätä Lidalla toistekin. Sintin kanssa harjoittelusta on minulle kuulemma enemmän hyötyä.

Tunnin jälkeen nakkasin hanskani Lidan karsinan ulkopuolelle kun avasin suitset. Lopulta maasta ei löytynytkään kuin toinen hanska. Pilkkopimeydessä oli aika turha yrittää etsiäkään. Meni nämä löytämiset ja hukkaamiset siis väärin päin.

Ongelmia:
väärät laukat
alkuverkassa oli aika löysä
parit kiihdyttelyt
lopuksi reunat mörköytyi
vikalla kierroksella oli pimeää ja tuli paljon pudotuksia

Parannusta:
alkutunnista pudotettiin supervähän
yksi kierros kaikilla vaihdoilla
ei harmittanut

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora