 |
| Ai mikä sähkö? Näin löysin Hempan tarhasta. |
Tänään lähdettiin me edeltä kohti Reinin lenkkiä. Sekä mulle että Kaisalle käymätön paikka. Hilima tohisi takana siihen malliin että päästettiin se suosiolla ohi. Vaan laukkapätkällä halusinkin keulille. Pitihän Hempan päästä vähän päästelemään höyryjä. Pohjakin oli hyvä eikä koko reissun aikana tullut ainoatakaan autoa vastaan. Ekalla suoralla pyysin sitten Hemppaa vähän eteen ja GPS sanoi huipuiksi 44,1 km/h. Semmoinen olo että olisi mennyt vielä lujempaakin jos olisin pyytänyt. Jarrut ei olleet ihan salama-asetuksilla mutta hyvin hidasti.
Ensimmäinen radan ylitys oli Hempan mielestä reissun jännin kohta. Maa kumisi kiskojen vieressä omituisesti kavioiden alla. Käytiinpä tämä eestaas kun yriteltiin houkutella Vakekin mukaan. Ihan rennosti ei mennyt mutta ylittyi.
Sitten alkoi reitin uusi osuus. Hiljaista autotien laitaa Muhoksen puolella. Käyntiä pitkät pätkät. Hilima tohisi yhä edeltä ja Vake hissutteli perästä. Oli ainakin kunnon välimatkat. Maisemat oli kauniin talviset ja taivaalta satoi isoa lunta. Aurinkokin rupesi pilkkimaan loppumatkaa kohti enemmän ja enemmän.
Toinen radan ylitys arvelutti ruunaa ehkä äskeisen kokemuksen takia. Tämä ei kuitenkaan kopissut, joten alkuun päästyään ylitti sen paljon paremmin.
Reinintiellä ravattiin metsässä ja peltoaukealla otettiin laukkaa. Me mentiin laukassa edeltä. Siinä sai vähän himmailla ettei menty kovin lujaa. Sitten takaa tuli vastaus että saa mennä vähän lujempaakin ja yhä Hemppaa sai pidellä ettei menty ihan huippunopeuksia. Kivan rennosti laukkasi. Jäi toki vähän semmoinen olo että olisi voinut mennä paljon pidempäänkin ja paljon lujempaa.
Reitti jatkui yhä autoilla ajettuina, samoiltiin metsässä ja peltoaukeilla käynnissä. Hemppa rauhoittui kivasti. Ravissakin muistin että voin ottaa ruunan pidätteillä kuulolle. Ravin laatu parani hyvin. Kun meinasi takoa niin himmailin vauhtia.
 |
| Rajaus jäi ahtaaksi. |
Loppumatkasta tuli muutamia ihmisiä näköpiiriin. Puukasamiestä Hemppa vähän säikähti. Nopeasti mielentila muuttui. Onneksi hypähti taas vain pari askelta eteenpäin. Suurimman osan käynneistä oli ihanan rentona. Vaan eipä siinä käynnissä kavereiden ympäröimänä mitään hätää pitäisi ollakaan.
Pakkasta oli n. -7°C. Varpailla oli aavistuksen viileä mutta keli ja vaatetus oli kyllä aika täydellisiä. Eikä ratsusta tai seurastakaan löydy valitettavaa. Reittikin päätyi uudeksi talvisuosikikseni.
 |
| Kieltä en kuvatessa edes huomannut. |
Ongelmia:
muutamat pienet säpsyt
kopiseva radan ylitys vähän jännitti
tosi hyvältä tuntunut käynti näytti kuulemma takaa vähän löysältä
Parannusta:
huippukeli
kivan rentoa menoa
uusi suosikkilenkkini
 |
| Tältä meidän reitti näyttää kartalla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora