Kenkäongelmia

Torstaina Lida sai vihdoin kengät. Kun menin tallille niin tamma oli vielä tokkurassa, joten piti keksiä mulle korvaava ratsu. Ope arpoi Jaden. Ei hirmuisesti yllättänyt. Huomasin että tamman toinen takakenkä puuttuu ja toinen on niin löysä että olisi parempi ottaa irti. Vaikka olin kerrankin hyvissä ajoin tallilla niin ensin ratsun arpominen hidastutti sen verran etten ollut vielä puolelta maneesissa. Seuraava operaatio oli kiskoa kenkä irti. Näytti niin epätoivoiselta että lopulta ehdotettiin Jereä. Sillä olisin mennyt ainakin luottavaisempana. Vaan lopulta kengästä päästiin ja ratsauduin puoli tuntia myöhässä. Ratsukoita oli tänään 3.

Alkuun poni tuntui aika kiemuralta. Käynti (ei juuri menty) ja ravi ok. Ohjautui ja päästiin puomit. Laukannostossa tapeltiin vähän mutta yritin olla hellä ja sitten raipata niin taisi laukka löytyä ilman pukkeja. Aluksi oli kääntöongelmia. Tehtiin aika paljon suunnanmuutoksia ja Jadehan vaihteli laukat ensin itse. Myöhemmin pääsin jyvälle että voin vaikuttaa asiaan. Yritin kirittää vauhtia hyväksi ja välillä vastasi ok.

Hypyt aloitettiin keskilinjan kapealla esteellä, vuoroin eri suuntiin ja vaihtoja haettiin. Lähes kaikki vaihtui. Olin niin epäluottavainen etten yhtään arvannut hypellä ennen ponia. Jos hyytyi niin sitten tultiin juureen. Hyvin se jalkansa nosti ja meni yli. Ei taidettu pudottaa mitään. Tässä välissä vetäisin turvaliivin päälle. Ei onneksi tuijotellut vaikka tämänkin alla oli tötsiä. Korkeutta alkuun aika hurjasti, ehkä 60 cm.

Seuraavaksi tultiin kolmen hypyn kaaria. Lyhyellä tiellä keskilinjan pysty, suoraan päätyyn ja täyskaarto, hyppy ja kaarevalla takaisin ekalle. Tällä tehtävällä laukka ei aina rullannut ja osa vaihdoista jäi tulematta.

Sitten hypättiin apilaa eli 4 täyskaartoa. Kääntämistä ja vaihtoja. Kaksi kierrosta molemmista suunnista. Välillä piti jo vähän herätellä tammaa eteen. Laatikoitakaan ei tuijotellut. Vaihdot tuli vaikka ei tuntunutkaan siltä että ratsu oli ohjan ja pohkeen välissä. Taisin unohtaa johtaakin. Kääntyi kuitenkin ja hyppäsi. Vaan johonkin väliin tyssäsi kertaalleen kun vauhti hiipui. Onni hypyn odotuksesta enkä hievahtanutkaan satulasta.

Sitten lisättiin okseri perään. Sekin oli heti alkuun pelottavan iso. Kääpiöponin selästä se 60 vai 70 senttiä näytti pahalta. Vaan niin vain loikittiin yli. Väliin tultiin vähän erilainen apilointi ja okseri tuli sinne väliin. Taisi noustakin. Hyvin meni okseri silti yli.

Loppuun tultiin vielä pelkkää okseria. Alkuun taisi olla 80 cm. Kertaalleen aika hitaasti kömmittiin se yli. Sitten otettiin tyssäys vai kaksi kun ei tehot riittäneet. Ei onneksi mitään äkkipysäyksiä vaan taas osasin kököttää satulassa. Vaan kun tultiin reippaasti ja rauhassa niin päästiin yli. Eikä siinä vielä kaikki vaan vielä nostettiin. Kuvittelin jo metriseksi. Tyylillä yli ja meille riitti. Sitä lausetta olin odottanut koko tunnin. Selvisin! Jälkimittaukset paljastivat ysikymppiseksi. Silti aika paljon ponilla, johon ei oikein löydy luottoa.

Loppuraveissa oli kivan rento edestä. Kovin pitkälle kaulalle en lähtenyt ratsastamaan. Taipui kivasti ja ohjautui herkästi mutta jos en ollut tarkkana niin tahti heijaili. Ehdittiin hypätä oikein hyvin ja tunnustan että haaveilin jo aiemmin että loppuisipa. Ei siis haitannut yhtään että oma tunti jäi vähän vajaaksi.

Ongelmia:
kengät
muutama kielto
osasin mennä väärää laukkaa
laukannostot

Parannusta:
ei jumahdellut ihan täysin
ei tainnut pukittaa tai ei ainakaan pahasti
eteni kun komensi
en ollut ihan kauhuissani
90 cm okseri puhtaasti