keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Mekaanista ratsastusta ja onnistumispaineita

Keskiviikkona arvasin ratsuni väärin. Kuvittelin Ressua (joka on talvilomavuokrattu) tai Sokeria. Tulikin Limoza. Joka onneksi oli jo harjattu kun pääsin paikalle.

Selkäännousussa tamma malttoi seistä aloillaan mutta tilsojen poisto minä kyydissä ei tänään onnistunut vaan pakitteli. Piti tulla itse alas selästä putsaamaan jalat ja sitten malttoi seistä. Ratsukoita tunnilla oli 4 ja keli oli aavistuksen nollan alla.

Ratsain käynti oli taas hieman tahmeaa. Ilman tilsoja liikkui onneksi paremmin. Heti alkutunnista asti taisin yrittää vähän liikaa ja meni kinasteluksi. Ehkä enemmän jalkoja olisi auttanut. Otettiin ihan hyvät käyntipätkät alle eikä haitannut yhtään. Tehtiinpä yksi takaosakäännöskin mutta oli pikemminkin napaosakäännös. Aika kamala. Pysähdyksiin tuli kättä vasten mutta seisoi aloillaan. Lähti ihan nätisti liikkeelle ja raviinkin. Ravissa yritin pitää ulko-ohjan tuella mutta jotenkin kädet seilasi. Oikeaan ohjaan puri kiinni ja vasen oli tyhjänä. Kulmat kaaduttiin molempiin kierroksiin aluksi sisään. Vasta kun mentiin ympyrällä muutama kierros niin että oikeasti pidin ulko-ohjan kädessä ja tamma alkuun tuijotteli ulos niin siitä rupesi pikkuhiljaa paranemaan. Ei ollut kunnolla läpi kun nousi kulmissa ja muutenkin, mutta parempia hetkiä.

Otettiin tänään laukkaa pitkällä sivulla ja ympyrällä. Maanantain huokailuni muustakin kuin suoraan laukkaamisesta oli kuultu. Ajattelin pikemminkin siirtymistä ajatuksella alaspäin. Tänään ohje oli valmistella kaikki huolella. Laukat nousi näppärästi, tosin turpa kävi nostoissa korkealla. Ehkä olisi pitänyt kokeilla nostoa pienemmillä avuilla. Laukassa tamma ei oikein liikkunut. Kuskille tuli ohjeita rennoista hartioista ja lavoista taakse. Kallistin sitten koko yläkroppaa taakse eikä ollut hyvä. Ravissa taas piti pitää kädet kropan vieressä. Yritin herätellä tammaa laukkaamaan paremmin eteenpäin mutta jäykistelin itsekin. Laukan lyhennyksestä pudotti aina raville.

Vasta lopputuntia kohti tajusin että ratsastan mekaanisesti enkä tunteella. Yritin päästä alisuorittamisen keljutuksesta yli ja ruveta tunnustelemaan tammaa. Kummasti auttoi ja loppuraveissa kulki jo aika hyvin otteessa. Tasaisena ja lähes pidätteisiin vastaten. Yhä olisin kaivannut vähän korkeampaa muotoa ja pidempää askelta mutta oma ratsastus oli liikaa haahuilua.

Ongelmia:
alkutunti
laukka ei rullannut eteen

Parannusta:
loppu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora