Kuudes kerta Rusinan selässä: seurakoulukisat

Vapun kisoihin sain lähteä Rusinalla. Oman seuran kisat mutta naapuritallilla. Etukäteen jännitti eniten miten Rusina käyttäytyy vieraassa paikassa kun sekään ei juuri ole oman pihan ulkopuolella pyörinyt viime vuosina. Mutta turhaan huolehdin. Hepan kisakäytös hipoi kymppiä. Tuli kiltisti tarhasta, oli aloittaan letityksessä, ei hirmuillut satuloidessa (Anne varmisti) eikä yksin tallissa oleminen ollut sille mikään ongelma.

Ei haitannut jäädä kentällekään yksin eikä kyttäillyt mitään. Verkka ei kyllä kovin ihana ollut. Hepo kulki vähän pystypäin. Ravissa kipitti ja juoksi alta, vasen kierros oli hankalampi. Käynnissä sentään oli pyöreä. Ravilisäyksen rikkoi laukalle. Laukat nousi hyvin ja pyöri tasaisesti. Ehdittiin olla omalla kentällä vain noin vartti.

Kisakentän nurkalla.

Verkkakentälle mentiin tietä pitkin vaikka alunperin haaveilin metsäreitistä. Vähän katseli ojia ja paikkoja mennessä, meni silti. Verkka oli Sannan kentällä. Kentälle meno oli ehkä Rusinan mielestä pahinta. Siinä piti hetki pohtia että mentäiskö. Uudessa paikassa taas jännittyi ja katseli päätyä. Ratsukoita oli jokunen, joten vähän piti keskittyä väistelyynkin. Kymmenisen minuuttia ehdittiin olla täällä. Yhden laukkalävistäjän ehdin tehdä, meidän ensimmäinen. Eikä onneksi vaihtanut.

Siitä sitten tien yli kisakentän nurkalle eli Jennan kentälle. Rusina oli tosi rauhallinen vaikka vähän katseli ympärilleen. Valmistautuessa päästiin kiertämään rataa. Ekaa kertaa Rusinan kyydissä ilman raippaa. Siinä heppaa taas vähän jännitti mutta onneksi aikaa oli sen verran paljon että ehti rentoutua ja käveltiin hetki pitkin ohjin.

Oman radan jälkeen odotellaan luokan päättymistä.

Oman vuoron koittaessa ohjat käteen ja radalle. Rusina tiesi vissiin mistä on kyse, pyöristyi ja tasottui. Tahdista, pyöreydestä ja hienoista tasajalan pysähdyksistä annan täyden kunnian Rusinalle. En oikein tajua mitä tapahtui mutta rata meni hienosti. Vaikkei loivia kiemuroitakaan oltu koskaan ennen menty. Käyntipätkällä kentän laidalla oli hässääkkää ja Rusinakin säikähti. Pysähtyi ja levitti jalkansa levälleen. Mutta kokosi itsensä nopeasti ja siitä jatkettiin. Ei rikkoja ja laukasta käyntiinkin päästiin vain parin raviaskeleen kautta. Olin tosi tyytyväinen. Rusina oli supertasainen, aavistuksen etupainoinen mutta suoritus oli puhdas ja tasainen. Kuski oli aika muikea jo radalla.

Tällä tuloksella päästiin luokassa tässä vaiheessa kolmanneksi kun kaksi ratsukkoa oli menemättä. Paras numero paperissa oli kasi! Pääty-ympyrä laukassa vasemmalle. Alakerran numerot oli vitosesta (lennokkuus) kuuspuoleen (ratsastajan asento, oikeat tiet). Yläkerran huonoin oli 5,5. Kommenteissa sanottiin että saisi liikkua aktiivisemmin itsensä takaosalla kantaen. Varo ettei vedä itseään edestä lyhyeksi -> niska ylös & turpa eteen. Radalla hepo painui tosiaan hetkittäin turhan matalaksi. Enpä sitä kunnolla huomaa kun tunneilla ei moisesta saa juuri palautetta. Eikä kyllä tässäkään pisteissä rangaistu. Laukannosto I:ssä 6,5, turpa eteen! Yhteensä siis 61,800 %, pakkohan tähän on olla tyytyväinen.

Takaisin oman tallin pihalla.

Harmi vaan että luokan vikana meni Valma, joka nappasi voiton ja pudotti meidät neljänsiksi eli ulos palkinnoilta. Aika hyville hävittiin.  Sit vaan lisää treeniä ja ruusukkeiden kimppuun. Ihana olla koulukisojen jälkeen tyytyväinen! Rusina oli loistovalinta kisahepaksi. Vaikka ope totesikin että tällä treenimäärällä ihan sama että millä hevosella menen. Ei se ehkä tarkottanut että millä tahansa ratsulla tahkoisin tällaiset pisteet mutta niinhän se on nyt ymmärrettävä.

Meidän rata. Annelle kiitos kaikesta kuvaamisesta!